Aapelin aamuna 2008

Vähän kankeasti sormet kulkevat näppäimillä. Mutta joulutauko on ihmiselle tarpeen. Mustin joulu aikoihin, ainakin maalla noin ikkunasta katsoen. Sitä valoisampi ja hellempi sisäisesti.

Jäi mieleen aatonaaton hartaus Sikomäen ulkoilmakirkossa, vaikka täysikuu ei ikävä kyllä valaissut tapahtumaa, taivas pilvessä. Ari Suutarla vetäisi persoonallisen saarnan kirgisialainen parantajanlakki päässään ja Betlehemistä hankittu paimensauva kädessään. Marja luki evankeliumia hyvällä menestyksellä. Väkeä riittää tähän tilaisuuteen, vaikka kalliolle on liukkaita polkuja kiivettävä henkensä kaupalla.

Muuten rentouduttiin lasten hyvässä seurassa. Turkkilainen joulupukki kävi ja oli antelias. Kinkkua ja sahtia riitti, samoin lipeäkalaa ja muuta tarvittavaa jotta joulu olisi täydellinen. Luin uudelleen Orm Punaisen, kun Tuomas Anhava luki siitä muhkean joulukuvauksen taas ääneen radiossa asialliseen tyyliinsä. Muutenkin oli radiosta paljon iloa, Taatakin saarnasi tasaisin väliajoin. Joku elokuva tarttui silmään televisiosta, Being Julia Somerset W. Maughamin romaanin mukaan oli ihana teatterimaailman satiiri.

Niin ja savusaunaa pantiin alulle, sehän tässä tärkein oli. Pätevä kirvesmies, hirsien veistäjä löytyi, ja Tauno raivasi Voipaannokan töyrästä tarvittavaan perustusten valukuntoon. Impivaaramme alkaa tänä vuonna viimein kohoilla sankkaan kuusikkoon.

Hauska oli palata Sepänkadulle ja silmäillä täällä levollisia pikkupyhiä. Uutta vuotta otettiin vastaan riehakkaasti talon kattotasanteella kilpailevia ilotulituksia seuraillen (kaupungin ja oopperan). Sitä ennen haettiin vauhtia Salokanteleitten rennosta vastaanotosta Kulosaaresta, missä tuttua kirjallista sakkia ja yhdet kihlajaisetkin juhlittavana. Tyttäriä piipahteli iltapäivällä ja myöhemmin Artsi ja Saara kohottelemaan keskiyön maljoja. Menneitä vielä muisteltiin, suuri muutosten vuosi takana ja tähän on tultu. Onnea tälle vuodelle! Juhlavuosi tästä toivon mukaan kehkeytyy monellakin tasolla, mutta sen eteen on tässä ensin tehtävä rivakasti töitä.