Keskiviikko 30.1.08

Palannut Kuopiosta, missä aloitettiin Sillanpään Elokuun harjoitukset Kaupunginteatterissa. Marita Jama on tehnyt mielestäni hyvän, romaanin ytimeen ulottuvan sovituksen, jossa vaikeat takautumat on ratkaistu rytmillisillä monologeilla – tosiaan sävellyksen muoto kuten dramaturgi ilmaisi. Lasse Lindeman ohjaa ja isännöi keskustelutilaisuutta näyttelijöiden kanssa, jossa tarinoin niitä näitä lähinnä romaanin taustasta ja vähän sen rakenteesta ja sisällöstä. Syntyi vilkas ja toivon mukaan antoisa keskustelu. Näyttelijävalinnat lupaavia, varsinkin pääroolin (Jukka Auvinen) osalta. Kirjoitin pyynnöstä myös lyhyen tekstin käsiohjelmaan. Esityksen valmistumista kannattaa seurata; tätä ennen Elokuu on esitetty vain Keravalla teatterissa eikä aivan onnistuneesti; Matti Kassilan hieno elokuva tietysti muistetaan. Sitä on vaikea ylittää, mutta teatteri voi intiimissä studiossa kuten Kuopiossa tavoitella romaanin hermoa ja rytmiä vähintään yhtä intensiivisesti.

Muistaakseni Klingen mielestä Sillanpää Kuopiossa on kuin Ovidius Tomiissa, mutta hyvä kun vereksiä tulkintoja tulee muualtakin kuin kotikonnuilta, missä helposti jämähdetään raiteisiin, sen tunnustan omaltakin osaltani. Kuopiossa tehdään vankasti oman maakunnan aiheita ja luotetaan myös kotimaisiin uusiin teksteihin, mikä ilahduittavaa.

Puhelimme Lassen kanssa Puijonsarvessa kaikenlaista lähinnä teatterin maailmasta illastaen ja muistellen menneitä. Tampereen Nätyn tilanne oli esillä; jos OPM:n uudet suunnitelmat taideyliopistosta pitävät, Näty ilmeisesti ajetaan alas ainakin nykymuodossaan. Kuinka tämä vaikuttanee draamalinjan asemaan, kenties vahvistavasti? Sen ongelma vuosikymmenet oli ontuva yhteistyö Nätyn kanssa, vaikka tilanne lienee viime vuosina kohentunut. Kun Tampereella juuri on ruvettu keskittämään teatterikoulutuksen laaja-alaisempaa yksikköä, OPM näyttäisi nyt vetävän maton sen alta. Eipä tekisi yhtään enää mieli olla tässä sopassa professorina.

Junamatka Savoon ja takaisin on leppoisa ja antaa mahdollisuuden lueskeluun ja miestiskelyyn, Waltari jauhaa kaiken aikaa mielessä, mutta pari kirjoituspäivää silti menetin; otettava tuimasti kiinni. Kauno alkoi soitella Hämeenkyröstä, seminaari vuoden 18 tapahtumista näyttää sittenkin järjestyvän, kun pantiin viimein veteraaniaktivisti asialle. Eiköhän se siitä, ollaanpa kuuntelulla.