Yliopiston kirjastossa muutaman Waltari-kritiikin jäljillä, matkakertomuksia Weimarista 1942 ja sellaista. Alakerrassa on hyvä Sinuhe-käännösten näyttely ja vanha dokumentti romaanin synnystä pyörii, kenenkään en ole huomannut sitä katselevan paitsi itseni. Tarkkaan katsoin taas Tunturikadulla kuvatut vanhat dokumenttipätkät.
  Aulassa vanha toveri Jöns C tulee puhelemaan ja on vähän ärsyyntynyt tästä Waltari-kohinasta, toivoo vastahyökkäyksiä, koska hänen mielestään W ei ole syvällinen vaan populistinen kirjailija. Vanha tuttu käsitys! Sanoin älä ole veikko huolissasi, toivomiasi hyökkäyksiä tulee varmasti, katsos W on jo vanhastaan Suomen hyökätyin kirjailija. Yhtä mieltä olimme sentään siitä, että Felix onnellinen on syvällinen romaani, Markku Envallin käsityksen mukaan paras uskonnollinen romaani Suomen kirjallisuudessa. Entä Turms, kysyin. Meneekö jo liian syvälle?
  Iltapäivän kirjoitusrupeaman jälkeen reipas marssi Postimuseoon, missä suunniteltiin taas pääjuhlaa 19.9. – tällä kertaa jo kunnollisella joukkueella, kun Anna-Liisa Haavikko ja Jopi Elstelä liittyivät joukkoon ja meidän Sirkkumme rahoja valvomaan. Uskon että juhlasta tulee hieno ja oikealla tavalla rennon juhlava, Mikan hengessä, nyt kun Jopi ottaa ohjat käsiinsä. Huolta kannetaan vähän taloudesta. Ellei nyt tähän rahaa löydy niin mihin sitten. Vapaaehtoiset sponsorit voivat ilmoittautua. Ja juhlaan voivat kiireisimmät jo varata illalliskortteja Anneli Kalajoelta, seuran sihteeriltä.