Keskiviikko 12.3.08

Kun nyt päivitellään miesten harkintakykyä ja kehutaan, ettei naisministereiltä kuulu tekstareita tanssipojille, niin mistäs nämä miesten tempaukset tulivatkaan julkisuuteen. Eivätkö naisten ilmiannoista. Onko siinä jotain syvää harkintaa takana. Jospa naisministereilläkin on ollut pienet seikkailunsa, mutta miehet eivät ole heti kiikuttaneet tietojaan Hymyyn tai kustantajalle.

Tämä Ruusunen esiintyi kuin uhrilammas taas oikein a-studiossa ja valitti, että pääministeri ei osannut ohjata häntä ulos julkisuudesta. Ilman ohjausta hän siis ponkaisi kirjantekoon ja alastonkuviin ym., aivan omaa syyttään tietysti. On siinä sitten ollut kestämistä. Toinen on tämä strippariblondi Tukiainen, jonka miesystävä heitti Ikestä kimpaantuneena ulos ja ihan viattomana. Miesten syytä kaikki, mutta tulipa ministeri paljastettua. Harkintakykyisiä ilmiantajanaisia. Heidänkin luottamustaan sopisi mitata siinä kuin ministereiden.

Filmatisoinnit jatkuvat. Wilho Ilmarin ohjaama Vieras mies tuli taloon (1938) näytti Orionin valkokankaalla komeasti kuvatulta, armottoman verkkaiselta ja painokkaalta ja melko elottomalta maalaisdraamalta. Miksi ihmeessä Waltari teki hyvään romaaniinsa kaksi uutta ja erilaista loppua, toisen Jälkinäytöksessä ja kolmannen vielä tässä elokuvassa, jonka käsikirjoitus on merkitty yksin hänen nimiinsä. Kerta kerralta tarina heikkeni, ja filmiversion onnellinen loppu on epäuskottava ja päälle liimattu. Mutta hienoa oli katsella 30-luvun oikeita maalaismaisemia, Pornaisissa ja itäisellä Uudellamaalla kuvattuja. Silloin oli vielä luontoa ja elämisen väljyyttä kuten Linkola luonnehtii, mutta olipa myös Waltarin kuvaamaa ahdistusta ja epätoivoa.