Sunnuntai 16.11.08

Hiukan merkillistä, että Colosseum rojottaa Rooman symbolina; sehän on kaiken inhimillisen raakuuden ja julmuuden riemullinen muistomerkki. Jotain kehitystä on sentään tapahtunut, vaikka Waltari väitti ihmisen pysyneen samana. Samat ajatukset risteilivät katakombeissa, elävästi muistui mieleen Ihmiskunnan vihollisten rajaton raadollisuus.

Miten meitä latinanlinjan poikia varustettiin roomalaisilla hyveillä ja miehuuden ihanteilla; monet niistä romuttuvat kun historiaan syvemmin perehtyy. Rooma oli ruhjovan imperialismin rosoinen terrorivaltio, missä ihmisarvosta ei ollut vielä kuultukaan. Taidekin oli pompöösien kolossien huvittavaa itsetehostusta.

Mutta rattoisaa oli silti istuskella Via Veneton varrella illallisella, vaikka senkin loistokkaan syntinen menneisyys enää kajastelee joissakin fasadeissa. Elämä iltasella hiljaisempaa kuin Martinmäellä Turussa, väitti Marja. Mutta päivä oli säteilevä, ja katukahviloissa saattoi hyvin istuskella.