Keskiviikko 1.4.09

Ei näy erityisiä aprillipiloja enkä keksi itsekään. Onkohan aika liian vakava pilailuun?

Heikoimpien kimppuun käydään taas kuten aina. Jossakin koulussa lapset eivät saa enää omia aapisia, vaan ne pannaan kierrätykseen. Voisiko tuhoisammin pilata tulevia lukuhaluja? Marja on entisenä opettajana tästä tyrmistynyt eikä syyttä. Fortumin Liliuksen vuotuisilla lisäpalkkioilla jo ostaisi maan kaikille alakoululaisille uudet aapiset. Mutta tämähän ei ole mikään tärkeysjärjestys. Hallitus huutelee voimattomana ohjeitaan pörssin laidalta.

Koska talouspolitiikka käy yli normaalin ymmärryksen, on siirryttävä taiteeseen.

Vanha kunnon Pohjalaisia jysäytti taas Kansallisoopperassa. Kuuntelimme ensin Juhani Koiviston jäntevän ja valaisevan teosesittelyn Almin salissa; erinomaisen hyvä tapa päästä esityksen taustoihin ja tunnelmiin. Jussi Tapolan ohjaus oli perinteinen parhaassa mielessä, luotti itse teokseen eikä yrittänyt mitään väkinäistä modernisointia. Hannu Lindholmin lavastukset ovat aina loistavia: tämäkin jyhkeästi kehystetty lakeus, joka muutti ilmeitä Jukka Kyllösen taidokkaissa valaistuksissa. Anna Kontekin puvut löysivät hienon harmonian kansanomaisen ja taiteellisen väliltä. Kari Kropsu johti orkesteria jotta jylisi komiasti.

Yhtään kohtaa en olisi muuttanut. Tarkkailin erityisesti Helena Juntusen Liisaa ja Jyrki Anttilan Anttia, hienoja suorituksia, kauniita ääniä. Heitä tapaamme myöhemmin, enpä kerro missä. Komeita ääniä oli isäntämiehillä, Hannu Forsbergilla ja Jaakko Kortekankaalla. Riikka Rantanen oli vetoavan surullinen Maija. Juopotkin menettelivät, vaikka komiikka ei oikein oopperassa tahdo luonnistaa. Erityisesti säväyttivät häjyt Karjanmaan Köystin johdolla, olihan Jouni Kokorassa mittaa ja näköä. Mitä Marja huokaisikaan tauolle tultaessa: enemmän näissä on todellista testosteronia kuin tuntemattomien sotilaiden nykyriehunnassa.

Epäilemättä paras suomalainen ooppera kuten Koivisto antoi ymmärtää. Viimeiset kiusaukset tai Punainen viiva tulevat vasta kantapäillä.

P.s. Olikin aprillipiloja, Kirkko ja Kaupunki -lehdessä aika hyvä urheilijakukkulasta ja Aamulehtikin kuulemma pinni kuuluttamaan Obaman suomalaisista sukujuurista. Perinne voimissaan siis.