Sunnuntai 17.5.09

Norjan kappalehan oli aika hauska, yötä myöten viisuja oli katseltava. Nimenomaan katseltava: useimmat satsaavat visuaaliseen show-meininkiin, musiikki yhtä teknojumppaa kuten Suomenkin tulinen kappale, joka valtasi taas vakiopaikkansa jumbona. Tuli tuttu ja turvallinen olo.

Uljaat kevätsäät pitävät muuten kaukana telkkarista ja tästä kirjoituskoneestakin. Paitsi että kerran katsottiin Jim-kanavalta dokkaria Dr Jekyllin ja Mr Hyden taustoista: kun ne liittyivät Edinburghiin, kiinnosti kovastikin. Olin uhkeassa kaupungissa kielikursseilla jo 1965, kerran myöhemminkin. Ohjelma innosti lukemaan Stevensonin teoksen kankeana suomennoksena yöhön saakka, eikä ruvennut edes pelottamaan. Kunnon klassikko.

Ja olihan tänäänkin Teemalla tavallista kirpeämpi Katherine Hepburn -leffa Miehen kylkiluu varhaisfeministisestä oikeustaistelusta; toi mieleen äsken edesmenneen Helvi Sipilän, joka oli samantapainen rautainen naisten puolustaja. Amerikkalaisissa oikeussalidraamoissa on aina imua.

Kuinkahan kauan J. Hämeen-Anttila ja kumppanit muuten jaksavat puolustaa islamin rauhanomaisuutta, kun nyt katselee Sri Lankan äskeistä historiaa, tamilisissejä Pakistanissa ja Etiopian ja Sudanin selkkauksia. Kaikki eivät ole edes jenkkien syytä, vaan sisäistä valtataistelua. No taistelkoot minun puolestani, täällä Vanajan kylässä on taivaallisen kaunista ja rauhallista, linnut laulavat ja maat vihottavat ja puutarhassa saa selkänsä vähällä vaivalla kipeäksi. Pieni häiriö maailmanlaajuisesti, sitäpaitsi olkapäät ja muut kirjoitusvammat vastavuoroisesti vertyvät.