Maanantai 31.8.09

Kesän viimeinen päivä, lorun loppu. Lämmintä on vielä, puinnit jatkuvat, marjat ylikypsyvät.

Vesa soitteli ja kiitti viikonlopusta: savusauna ja sahti maistuivat, molempien kova tuntija on poika. Harmitteli vain, että talkoot jäivät liian vähiin, mutta lautaa sentään taaplattiin. Liiteri vielä saunan kylkeen nouskoon.

Meri Vennamo puhui taas kirjastaan aamulla tv:ssä, ihan asiaa. Kirja lähti meiltä kiertoon, sen verran ansiokas ja osuva muotokuva Veikosta kokoutuu. Vesa toi tullessaan Sakari Kännön Souvin (2004), joka on kuulemma Pentti Linkolan mielestä mestarillisin suomalainen romaani aikoihin. Jäi ilmestyessään kokonaan vaille huomiota. Vaikuttaakin jämerältä, konkreettiselta kerronnalta automiehistä sodassa.

Linkolasta oli sunnuntaina huithapeli ohjelma, jossa toimittajalikka puski pieniä töitä Penan tilalla. Olisihan aiheesta saanut irti vaikka mitä, kun on kuunnellut Vesan tarinoita kokemuksistaan Penan soutajana ja apumiehen. Siellä sattuu ja tapahtuu.

Mutta päivän hartaushetki koitti, kun Francon aika sentään jatkuu näin maanantai-iltaisin, erinomaisesti etenee perheen draama. Dokumentti samasta ajasta FST:llä myöhemmin illalla sen sijaan pettymys, kaivauksia ja riipaisevia muistoja, mutta ei ajan kuvaa minkäänlaista.