Suosittu hääpäivä, mutta minä painan lenkkiä Lahteen ja Hämeenkoskelle ja Helsinkiin.
Lahdessa on kansallisia senioreja toistasataa, selitän tätä Jylhää ja vähän Waltariakin ilmeisen hyvällä menestyksellä. Kuulen Tuija Kakolta lisäviitteitä aiheista.
Sieltä Hämeenkoskelle, mistä löydän runoilija Sirkka Seljan vanhan hämäläisen maalaistalon pihapiiristä, hauskasta Villiruusu-nimisestä vaaleanpunaisesta talosta. Eira Tulonen opastaa tätinsä luo, nautimme kahvia ja sienipiirasta ja muistelemme tai Sirkka muistelee sen minkä nyt vielä muistaa 40-luvun runollista elämää, täyttää pian 90. Viehättävä pysähtynyt tuokio, myöhäiskesän intiaanihelle, navetan parvelle on laitettu laaja komea kirjasto. Siellä pitäisi poiketa uudelleen.
Ajelen kauniita mutkittelevia maanteitä Kärkölän kautta Helsinkiin ja käyn tapaamassa Ailaa Arkadiankadulla, kerron terveisiä Sirkalta, nautimme vähän kuohuviiniä ja muistelu jatkuu kiihkeänä. Aineistoa tulevaan kirjaan kertyy enemmän kuin ehdin sisään kauhoa.