Tiistai 6.10.09

On tunnustettava, että Veikko Huovisen lyhyet erikoiset purevat vieläkin. Eilen luin illalla sängyssä jutun ’Parempi kohtelu keskitysleireille’ ja ulvoin naurusta, jotenkin se iski mustan ja parantavan huumorin ydinhermoon. Kuka sellaista enää rohkenisi kirjoittaa.

Joten sonnustauduin hyvillä mielin aamu-tv:n studioon, missä sain ystävällistä kohtelua ja syntyi kaiketi asiallinen ja lämmin keskustelu, kuten Veikon muistoon kuuluukin. Oli paikallaan muistuttaa myös siitä kuolemattomasta jutusta ’Pystyyn marinoitu nainen’ (kokoelmassa Rasvamaksa), joka johtaisi tänään poliisitutkintaan ja syytteeseen kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan, sakkoihin vähintään. Sen verran ahtaan liikkumatilan on suvaitsevaisuutemme saavuttanut.

Huovisen juttu ansaitsi aikanaan 1973 Kekkosen (Liimataisen) nuhteet Suomen Kuvalehdessä, oikeustoimia tuskin kukaan edes harkitsi. Timo Vihavainen puhui asiaa tabujen kiristymisestä sunnuntain Hesarissa, keskustelu jatkunee.

Yle juhlii ahkerasti omia ohjelmiaan ja niiden historiaa. Vastikään kohottivat uutisten kotoisia sankareita aikakirjoihin. Ajankohtaisohjelmien iltamat jäivät kalutun luun kaluamiseksi, kaikkiaan ikävystyttäväksi korruption ja väärinkäytösten kertauskurssiksi, jossa mistään asiasta ei päästy puusta pitkään eikä esitetty mitään uutta. Keitähän he kuvittelevat pornokeskustelun kiinnostavan paitsi alan tuottajia, välittäjiä ja lainsäätäjiä.

Luinpa kirjan samalla istumalla: Mikko-Olavi Seppälän huolellisen kuvauksen kuplettitaituri J. Alfred Tannerin elämästä. Satiiria harrasti hänkin, pilkkasi poliiseja ja paljasti aikansa epäkohtia. Hauska poika (WSOY 2009) viihdytti ja virkisti monin verroin enemmän kuin totiset tv-turnajaiset kansanvaltaa uhkaavia haamuja vastaan.