Lauantaiaamuna 21.11.09

Hesarin runsailla mielipidesivuilla pöyristyttää ehdotus, että tänne Eiran rannikolle ja Hernesaareen pitäisi rakentaa lisää ja tiheästi korkeita kerrostaloja, jotta ihmisiä mahtuisi enemmän ja kaupunki saisi rahaa Töölön metroon. Vai opettajille ja kouluihinko ne rahat muka menisivät? Uskomatonta. Kun katselee nykyistä autoruuhkaa täällä etelän kaduilla, ei kyllä kaipaa yhtään lisää näitten kulmien rasittajia. Sitä paitsi mitä vikaa on vapaassa merinäköalassa?

Mutta eilen vasta tyhmä kolumni oli Kanavalla-palstalla, luultavasti provokaatioksi tarkoitettu, ja kirjoittaja odottelee nyt hykerrellen chattipärinöitä. Pannaan mieleen nimi Sanna Kangasniemi, joka halveksi urhean epä-älyllisesti kirjojen lukemista. Siinä aihe alakerran Enbuskelle.

Minähän uskon, että Lipponen otti euroseikkailunsa Indiana Jonesin tapaan ja myhäilee tyytyväisenä, kun ei joutunut noin hikisiin hommiin. Olisihan siinä lapsetkin jääneet vaille puuronkeittäjää. Samoin uskon kommentaattoreita, jotka tähdentävät etteivät Euroopan suuret valtiaat halunneet uusia vahvoja tyyppejä omia tonttejaan häiritsemään. Hyvä kun on joitain symbolisia hahmoja vastailemassa puhelimiin.

Ja olihan Jari Sarasvuokin Pressiklubilla ihan oikealla asialla ja sai varsinkin kyynisen naistoimittajan hekottelemaan sydämensä halusta vilpittömille ajatuksilleen. Ei tv-keskustelussa saa läpi mitään hyvää tarkoittavaa, ei mitään puhdistavaa tai rehellisyyteen tähtäävää. Kaiken takanahan on aina kätketty kataluus, eikö totta.

Siksi tekikin hyvää katsoa nauhalta Rudyard Kiplingistä ja hänen pojastaan kertova elokuva, missä tunteet, patrioottisuus, uhrimieli kuvattiin ilman kyynistä matonvetoa henkilöiden alta. Olisiko jokin samansuuntainen häivähdys päässyt Jylhä-kirjaammekin, josta Niemen Jussin arvostelu on siis ilmestynyt Aikalaisessa eikä Aviisissa, kuten toissapäivänä väärin väitin. En ole sitä vielä nähnyt, mutta Juhani on sotiemme kirjojen asiantuntija, luotamme häneen.