Maanantai 30.11.09

Talvisota alkoi kuten radiouutiset kertoivat, onneksi 70 vuotta sitten.

Aloitin muistopäivän Tampereen radion studiossa Vuolteenkadulla. Vesa istui Pasilassa, ja mehän puhelimme Yrjö Jylhästä ja talvisodasta vähän kuin olisimme olleet samassa huoneessa. Tuomas Karemo juonsi ja oli hyvin perehtynyt aiheeseen. Oli mukava kuulla runoja Jylhän itsensä lausumana. Kiitostakin saimme juttelustamme.

Kiertelin vähän Akateemisessa kirjakaupassa ja huomasin, että siellä olivat arvot hyvässä kaupallisessa järjestyksessä. Pitkon siivuja oli massiivinen patteri heti kassan vieressä, kun taas Jylhän elämäkertaa sai hakemalla hakea. Lopulta löytyi myyjän avulla erään pöydän sivuhyllyltä kasan alta pari kappaletta.

Poikkesin tervehtimään Kontron Markkua ja luinkin hänen äitinsä järkyttävän kuvauksen sisarensa kuolemasta talvisodan ensimmäisen päivän pommituksessa.

Sitten Arja Arohonka tarjosi lounaan Knossoksessa, koska oli siepannut minut puhumaan Mummon kammariin samaisesta Jylhästä. Siellä oli lämpöinen tunnelma ja paljon kuulin liää omakohtaisia tarinoita talvisodan alkamisesta. Arja sanoi lopettaneensa Aamulehden tilauksen, koska ”siinä ei ole mitään, ei varsinkaan kulttuuria enää”. Väitti monen toimineen samoin. No minä vielä sitä aviisia seurailen josko se siitä paranisi.

Mutta alakerraksi lähettämääni juttua Sillanpään Marssilaulun taustasta, rauhan miehen sotamarssista, eivät ole julkaisseet eivätkä edes vastaa mitään. Onkohan se hyvää lehtimies- tapaa, mene tiedä.

Varsinainen Marssilaulu pamahti soimaan kaksi kertaa tänään Tampere-talossa. Päivällä kohtasin sukulaisia, oikein liikuttuneinakin olivat seuranneet kansanoopperaa. Jokin tunnelataus siinä epäilemättä tehoaa. Illalla menimme sitten Marjan kanssa kolmannen kerran todistamaan tätä ihmettä. Sali oli jälleen täpötäynnä ja tunnelma voimallinen. Kun niinkin kokenut teatterin katsoja kuin Kirsti Mäkinen esitystä ylisti, täytyy siinä jotakin olla. Se koskettaa ihmisten omaa tunnemuistia, ja omat ja suvun kokemukset yhdistyvät lauluihin ja kohtauksiin. Sina on ohjaajana tehnyt suuren työn esityksen sujuvoittamiseksi. Taisto Polvea pidän muhkeana Sillanpäänä, parhaana tähän asti.

Kyllä elämä on yllättävää, en mitenkään olisi odottanut tälle teokselle näin jyrisevää menestystä ja kiitollista vastakaikua. Orkesterille, laulajille, solisteille, koko joukkueelle on elämys esiintyä näissä tiloissa ja tällaisille yleisöille. Seisaallaan yhtyvät marssiin ja loppu- kiitoksiin.

Huomenna on vielä kaksi esitystä, ja kevääksikin väsymätön promoottori Kauno punoo uusia suunnitelmia. Katsotaanpa kuinka laajalle rajat vielä vedetään.

Eräs kaari on vedetty. Kesällä 1972 kantaesitettiin lapsuutta kuvaileva Myllykolun Eemeli aidolla tapahtumapaikalla ja nyt siis Marssilaulu. Siihen väliin mahtuu miltei neljä vuosikymmentä monenkirjavaa tulkintaa sillanpääläisestä maailmasta.