Tiukka lenkki Kyröön ja takaisin. Aamun kirjoitin, klo 12 lähdin ajamaan, klo 15 alkoi F.E. Sillanpään Seuran joulukahvit Heiskalla Antinsalissa, sen perään taas autoon ja klo 20 kotona Sepänkadulla. Hyvä kuiva pikkupakkaskeli ajella, Kyrössä oli maa valkeassa härmässä.
Puheenjohtaja Jussi Niinenmaa otti jyhkeästi vieraita vastaan ja puhui avauksessa Ollin pakinoista: Ollin syntymästä kulunut 120 vuotta! Hänelläkin oli sukujuurensa Hämeenkyrössä, poikansa Pekka Nuorteva on täällä paljon tutkinut vesistöjä ja kalojen elohopeapitoisuuksia aikoinaan. Sihteeri Johanna Helminen juonsi, ja niin päästettiin ohjaaja Sina Kujansuu irti.
Sina kertoi kansanooppera Marssilaulun vaiherikkaista syntyvaiheista ja ohjaajan tuskista ja riemunhetkistä. Ihmeenä hän piti tämän oopperan valmistumista ja yllättävää kansansuosiota. Vielä neuvotellaan ensi vuoden puolella uusista kiertueista, mutta kuorot alkavat jo väsyä ja korotella hintojaan. Minä vähän valotin libreton näkökulmasta, kuinka sitä lisäiltiin eri lauluilla, sopivilla ja vähemmän sopivilla, ja juuri ne vähemmän sopivat saivat suurimman suosion.
Ja tietysti kerrattiin taas Suomen ainoan kirjallisuuden Nobelin kunniakkaita vaiheita, vallankin kun Alan Asaidin juttu oli aiheen sopivasti lämmittänyt Svenska Dagbladetissa ja Hesarissa (9.12.). Että se EI siis ollut vaan lohdutuspalkinto Suomelle talvisodan takia (joka ei vielä ollut syttynytkään), vaan pitkällisen kirjallisuus- ja kielipoliittisen väännön onnellinen lopputulos.
Jaakko Laaksonen laulatti joululaulut suomeksi, saksaksi ja ranskaksi! Aika hyvin meni. Väkeä oli yllättävänkin paljon kahveilla, sali melkein täynnä.
Marja jäi kotiin leipomaan ja siivoomaan, olisi ollut hyvä vahvistus laulussa. Illalla katseltiin enää näitä viihdepaloja (Ihmisten puolue taas hyvässä vedossa) ja BB:n paljas takapuoli ehti ruudussa pyörähtää ennen kuin uni tuli.