Sylvesterinä 2009

Vähiin käy ennen kuin vallan loppuu. Komea pakkaspäivä, kuin lapsena vuonna 56. Kinosten lomitse tallailin Yliopiston kirjastoon ja muualle. Mieli ylenee.

Aleksi vilisee vauraita venäläisiä. Tuokoot vaan rahoja tänne. Vilkaisin alennusmyyntiä, hei hulinaa. Kun kaikkea on jo kylliksi.

Salovaara ilmoitti, että Uutispäivä Demarissa on tänään laaja ja kriittinen arvostelu Jylhästä. No sehän piti hankkia ja tutkia. Kunnon kritiikki on aina paikallaan. Koko sivun juttu on huomionosoitus sentään. Mutta huomautukset jäävät kovin pieniksi, Veikko Lindroos. Varmaankin Tulenkantajien kautta voisi käsitellä syvällisemminkin, mutta kun olen sen jo käynyt kohtuullisesti läpi Waltarin kohdalta ja toiseksi: Jylhä ei todellakaan hillunut Minna Craucherin salongissa, se ei ollut hänen juttunsa. Tämän voi tarkistaa vaikka Kari Selénin Madame-teoksesta: siinä Jylhä mainitaan yhden kerran, runoilijain luettelossa. Joten Minnaa ei ole syytä mielestäni enempää käsitellä kuin mikä merkitys hänellä Jylhälle oli. Paavolaisen ja Waltarin, Viljasen ja Vaarankin laita oli toisin.

Toiseksi: Hiiskun tytöt vilahtivat Jylhän opiskelutovereina parin kuukauden ajan Turussa. Joten eipä heitäkään kannata tässä tuon enempää esitellä. Lindroos muutenkin pitää kirjaa mammuttimaisena (!), joten miksi lisätä sen kokoa ylimääräisillä henkilötiedoilla. Niin ja Jylhän perheessä kyllä käytiin vapaussotaa, valkoisia kannatettiin ja pari Yrjön veljeä osallistui Tampereen valtaukseen valkoisten joukoissa. Minkäs sille voi. Sisällissota toki objektiivisesti todetaan.

Joka tapauksessa oli virkistävää lukea tämä Lindroosin seikkaperäinen yritys hiukan horjuttaa teostamme. Onneksi Vesan perusteellinen sotaosuus jää koskematta Veikolta; vaikea sitä olisikin kritisoida, niin täyttä asiaa kirjan sotakuvaukset ovat, samoin Kiirastulen käsittely. Muistakaamme kuinka Markku Envall vertasi Vesan kerrontaa vaatimattomasti Tolstoihin.

Illalla tulivat Artsi ja Saara vastaanottamaan uutta vuotta ja ihastelemaan kotimme uusittua ilmettä. Ei tässä olekaan ehditty juuri sosialiseerata, joten pidettiin peli-ilta ja soiteltiin fonografin sulosäveliä. Rakettejakin huimapäät kävivät kattoterassilla katsastamassa.

Mitä kulunut vuosi sitten on tuonut, sitä on erikseen pohdittava. Tänään jysäytti tieto Sellon ampumakohtauksista. Niissä riittää vielä jälkipeliä, mutta heti voi huomata, että ei ne pelkät suomalaismiehet mielettömiä veritekoja tee. Vai onko Kosovon poika jo näin suomettunut? Mitä mieltä lienee Sofi Oksanen? No aiheesta riittää varmasti pomiloimista. Järkyttävä juttu joka tapauksessa, heittää varjonsa juhlimiseen.