Sunnuntai 31.1.10

Pikakäynti Kyrössä eilen osoitti, että vahinko Viehätyksessä pelkäämääni lievempi. Ansio tietysti kuuluu putkitaituri Viitaselle. Kaikki on talossa ylösalaisin, mutta kirjat pysyivät kuivina. Nyt vain kiinnostaa, minkä kolon vakuutusyhtiö keksii livahtaakseen korvauksista. Kaunista oli maalla, lunta ja kelmeää auringonsumua kun hiihtelin hiljakseen Impivaaran ympäri; sauna ainakin seisoi paikoillaan. Näin saavutettu talven ensimmäinen hiihtokilometri; siitä se alkaa.

Ylivakerilla Hilkan muusin ja läskisoosin äärellä pohdimme vielä Taunon kanssa vahinkoon liittyviä kysymyksiä, jotka alkavat valjeta. Pitäisi olla kuten toisella naapurilla hälytin kännykässä, joka heti kertoo koska lämpötila laskee. Mutta niin tekniseen huippuun tuskin yllämme. Tauno on lukenut Hyryn Uunin ja piti että täyttä asiaa ja normaalia elämää, ei mitään turhaa tunnelmointia. Muurauksen ja sähkötyöt tekijä tuntuu hyvin hallitsevan, Tauno vahvisti.

Toin sukset Helsinkiin ja hiihdinkin tänään lisää kilometrejä, ainakin neljä. Ensimmäisen kerran sitten vuoden 1950 suksille pääsi suoraan tästä Sepiksen alaovelta! Silloin viimeksi olin 5-vuotias, siitä on valokuviakin. Mahtavaa painella lumisia katuja rantaan ja jäälle, missä tosin oli jo liikaa lunta, mutta Kaivarin latu oli auttavasti auki, sen kiersin ja sitten takaisin Merikatua ja Laivurinkatua pitkin. En moista talvea muista paitsi silloin 60 vuotta sitten.

Sillä välin Marja pihabongaa lintujaan tuolla puistossa luistimet jalassa! Hyvin on jäädytetty ja lanattu tänä talvena, luistelijoita on muutamia muitakin. Mutta mitään ruuhkia ei kentällä esiinny.

Jussi-gaala on kehittynyt, yritetään olla vähän juhlavia ja pukeudutaan toisin kuin takavuosina. Mutta kaikessa imelyydessä ja kiitoksissa on edelleen kestämistä. Riemullista silti, että pääjussit menivät oikeisiin osoitteisiin, Klaus Härölle ja Heikki Nousiaiselle. Olihan hyvin erottautunut elokuva tämä pappi Jaakobin tarina. Lasse Pöystin betonipysti kehystettiin väärällä julkistajan valinnalla, ikään kuin Suomisen Ollia korostaen. Pöystin ainutlaatuinen ura olisi kestänyt arvoisensa esittelyn. Palkittu meni sen verran hämilleen, ettei ollut puheessa parhaimmillaan. Paras oli Härö: kirkas asiallisuus voittaa teennäiset vitsin yritelmät. Sketsit osoittivat kirkkaasti, miksi huumoria on niin vähän suomalaisissa elokuvissa. Se on vaikeaa, sitä ei enää vakavina aikoina oikein osata.