Sunnuntai 28.3.10

Esikoisdekkaristi Kari Häkämies oli vieraana kirjakahvilassa. Virkeä ja rento tilaisuus, paljon puhetta ja asiaakin. Kelpo joukko kyröläisiä oli tullut kuulemaan kunnanjohtajaansa, ja kunniaksi sanottava, että keskustelu pysyikin kirjallisuudessa eikä ruvettu inttämään säästöistä tai kuntaliitoksista. Tuntui taas oikein sopivalta, että kulttuurikunnassa on kirjallinen kunnanjohtaja. Mutta siinäkin Häkämies oli aivan oikeassa, kun hän muistutti kyröläisten kyvystä olla varsin hiljaa kunnastaan ja sen perinteistä tai uudemmista saavutuksista. Kulttuurikunta on pitänyt maineensa, vaikka kuntalaiset siitä puolesta mieluiten vaikenevat.

Tuntui siltä, että Häkämiehellä on vielä paljon sanottavaa yhteiskunnasta, politiikasta ja rikoksista. Yhteiskunnan ylätason tuntijana hän on aika yksinäinen ilmiö kirjallisuudessamme, mutta pudotteli rinnakkaisia esimerkkejä muualta pohjoismaiden kukoistavasta rikoskirjallisuudesta. Seuraavaa kirjaa jäätiin odottelemaan, ounasteltiin tuleeko jo aiheita Hämeenkyröstä ja kunnallispolitiikasta. Mutta totta on, kuten kirjailija viittasi: vielä Agatha Christie sijoitteli murhiaan maalaispappiloihin, mutta nyttemmin kertomisen arvoinen rikos elää kaupungeissa.

Keskustelussa vilahtelivat myös poliittiset murhat ja ilmassa leijuvat uhkaukset. Tästä henkisestä ilmastosta voisin kerrankin poimia pienen harmittoman ja tyypillisen näytteen sähköpostistani. Tällainen nimetön viesti tervehti minua leppoisan sunnuntaiehtoon päätteeksi. Aiheesta päätellen se tulee jostakin lähistöltä, kiitos vain:

”Pian on kesä, muista soutaa munasillasi. Kaikki sen tietävät, ettei kaikki ole tallella. Olet surkea.”