äitienpäivänä 2010

Himmeä pisaroiva risujenpolttoilma. Aamu sujuu saunarannassa.

Siinä mietin tätä kuntaliitosasiaa, mistä jokunen kommenttikin on tullut sen jälkeen, kun uhkarohkeasti arvelin kotiseutuhengen ja kulttuurielämän vain kohoilevan liitosuhkan edessä. Enhän minäkään jumankauta haluaisi missään Ylöjärvellä asua enkä edes viettää kesiä, mutta juuri tämä näkymä voi panna kyröläisiin uutta liikettä.

Onko tämä perinteinen päätöksentekokulttuuri täällä sitten kovin korkeatasoinen ollut? Melko unteloa ja seisahtanutta on ollut viime aikoina – ennen kuin nyt uusi puhuri puhaltaa. Jätteenpolttolaitos sentään torjuttiin, mutta ei senkään vaiheilla oma päätös-demokratia mitään juhlaa viettänyt. Aikamoista sekoilua, jos vielä muistatte.

Eikö Hämeenkyrö nukkunut onnensa ohi aikoja sitten päästäessään jopa vanhan kappelinsa Viljakkalan livahtaman Ylöjärvelle ja torjuessaan ylpeästi Ikaalisten lähentelyt?

Uskon tosissani, että kun liitosuhka nyt on noussut pilvenä pellon laitaan, kunnon kyröläinen ikään kuin herää ja alkaa huomata omia vahvuuksiaan, joihin ei aiemmin ole mitään huomiota kiinnittänyt. Niitä on omapohjainen kulttuuriperintö, jota kannattaa taas elvytellä. Sellaisia ilmiöitä onkin, jopa Kyröskoskella, joka tapailee identiteettiään kadonneen tehdasmahdin jälkeen.

Tässä kuussa eletään jännittäviä aikoja. Mikä nyt eteen, hyvä Hämeenkyrö?

Eikä käy kateeksi Euroopan johtajienkaan äitienpäivä. Siellä runnovat kasaan tukipakettiaan aamuyöhön, jotta vain varsinaiset hallitsijat eli kasvottomat markkinavoimat olisivat aamulla jokseenkin tyydytettyjä. Koko vanha Eurooppa polvillaan Qatarin kuningashuoneen sijoittajien ja amerikkalaisten eläkeläisten edessä! Tai missä niitä lainahakemuksia ja korkopäätöksiä ja pörssinoteerauksia sitten arvioidaankaan. Joku visertelee vielä jotakin kansanvallasta! Kysyköön Delfoin oraakkelilta neuvoa – sielläkin on enemmän viisautta kuin Kreikan parlamentissa tai Brysselin huippukokouksessa.

Muistinhan äitejäkin, omaani ja Elinaa ja Marjaa. Mitään äititraumaa ei ole jäänyt, hyvää hellää huolenpitoa olen saanut kylliksi niin lapsena kuin aikuisena avioliitoissa. Riittävästi on ollut myös omaa kasvuntilaa, kiitos vain äiti kulta.