Sunnuntai 6.6.10

Juhlaputkea takana kuten monilla.

Perjantaina vielä kohottelimme maljat ja nautimme mansikat ja katkaravut Ailan luona Arkadiankadulla. Tulihan kirjasta sentään kolmas painos ja kaikkiaan urakka ohi, vain jokunen puhetilaisuus enää. Aila lähdössä hilpeänä Takaniemeen. Häneltä ilmestyy syksyllä kaksi uutta kirjaa! Mikä ei ole hullumpi saavutus 86-vuotiaalta runoilijalta. Ehkä elämäkertakin vähän auttoi tätä Meriluoto-renessanssia.

Lauantaina selvitettiin rientomarssilla kolme näyttelyä: Glazunovin makeilevat muotokuvat Kiasmassa, Signe Branderin hienot Helsinki-kuvat Hakasalmen huvilassa ja lopulta Claire Ahon tutunomaisemmat Helsinki-kuvat kaupungintalon aulassa. Viime mainittu avattiin vasta perjantaina, paikalla oli vielä Jussi Brofeldt nuorine perheineen äitinsä kuvia esittelemässä. Juhani Ahon juhlavuotta valmistellaan.

Näistä näyttelyistä Branderin valokuvat toivat eniten syvyyttä Helsinki-käsitykseen, jolloin kontrasti Ahon kuviin 1968 kertoi muutoksesta ja näytti myös omiin muistoihimme ulottuvan ajan oudon kaukaisena.

Pääasia oli kuitenkin käydä onnittelemassa kahta lahjakasta ylioppilasta: Ilmari Envallia ja Vilja Karosta, kumpikin samasta huippukoulusta SYK:sta, tietysti huippupaperein ja arvosanoin. Ilmari oli vetäissyt pöytään jo tässä vaiheessa enemmän stipendejä ja palkintoja kuin moni elinaikanaan. Ylioppilaiden ylpeitä vanhempia ystävineen tervehdimme Munkkiniemen vanhassa kadettikoulussa ja Tapanilan Kuulijantiellä, missä venähtikin rattoisien pitojen merkeissä myöhäiseen; vanha kirjallisvoittoinen opiskelujengimme koolla, varsin hauskaa oli, muistorikasta ja rentouttavaa.

Markulle ja Vesalle saatoin kehaista, että tässä yhdessä olen teitä edellä: meillä on jo kaikki maistereita, kun teillä vasta ylioppilaita leivotaan.

Palatessa puolenyön aikoihin katselimme arvelevaisin mielin isänmaan toivojen örvellystä Hietalahden ja Koffin puiston nurkilla ja mietimme, mitähän jonkun sivistysmaan asukkaat tästäkin menosta ajattelisivat.

Varhain aamulla virkein mielin Viikin lintulehtojen ja Malmin hautausmaan kautta kotiin Kyröön: siltä taas tuntuu. Kesä on nyt kunnolla sisässä.