Lauantai 10.7.10

Ruoveden Noitakäräjille ajeltiin vain siksi, että oli lupautunut Lasinkirkasta esittelemään keskellä kaikkea muuta markkinahumua. Sopiva kesäretki toisaalta, kauniita mutkittelevia teitä myöten täältä Viljakkalan ja Kurun kautta. Paljon väkeä oli liikkeellä, hevosparaatiin heti osuimme.

Vinhan kirjakauppa (vuonna 1903 perustettu) oli tutustumisen arvoinen, mukava tunnelma, paljon kävijöitä ja ostajia, nimiä kirjoittelin. Sinne on aina poikettava samoin kuin Kansalliseen kirjakauppaan Turussa, pitkän linjan perheyrityksiä molemmat, toivottavasti Matti Vanhasen erikoissuojeluksessa.

Kouluneuvos Tapio Holopainen haastatteli asiallisesti, Klaus Thomasson omalla tyylillään ulkona lavalla. Jussi Salmi kertoi kaupassa aikalaisen muistoja Ailan ja Lauri Viidan oleskelusta Muroleen saaressa. Häntä olisi syytä jututtaa lisää rauhassa. Huomasin että kirjastani taisi jäädä joitain värikkäitä käänteitä poiskin. Viidan ja Linnan jutustelua Salmi kertoi kuunnelleensa, tosin yksipuolista: Viita puhui, Linna myötäili.

Tapasimme Tapio Parkkisen, joka ohjaa Merikantoon perustuvaa lauluesitystä markkinoilla, ja jatkoimme Visuvedelle Keitunniemeen, missä Tintu valmisti herkullisen kala-aterian. Outoa mutta rentoakin oli vierailla tutussa paikassa ensimmäisen kerran ilman isäntää, Markku-vainaata. Tyynesti Tintu siellä leskeyttään kantaa. Uimme, näytimme kuvia, nautimme kesästä, ajelimme samaa reittiä takaisin.

Illalla kotikatsomo seurasi Seinäjoen tangofinaalia (uusia sankari syntyi) ja varsinkin pronssimatsia, josta kehittyi jännittävä ja nautittava. Vasta loppua kohti kisoissa on ruvettu pelaamaan kaunista, vähemmän väkivaltaista jalkapalloa. Saksa ansaitsi pronssin, vaikka tipalla oli.

Miten täyteläinen kesäpäivä, huokaisimme, kun kallistuimme puolenyön aikaan petiin.