Tiistai 3.8.10

Piipahdus Tampereen teatterikesässä.

Entisen oppilaani Jussi Suvannon kritiikki Aamulehdessä innosti katsomaan, kuinka energisesti venäläiset Gogoliaan esittävätkään. Vetshera: Vesna perustuu novelliin ’Toukokuun yö’, varmaan alkuteksti siellä jossakin häämötti. Mutta kollektiivinen keväthurmos ja erotiikkaa tihkuva reipastelu hallitsivat näyttämöä. Totisesti heillä oli energiaa ja he lauloivat suurenmoisesti, liikkuivat, tanssivat ja sätkyttelivät valloittavasti.

Olihan tarinakin: koppaileva kyläpäällikkö viettelee poikansa morsiamen ja saa siitä ansaitsemansa rangaistuksen. Mystinen noituustaso kulki siinä rinnalla. Kaikesta ei ihan saanut selvää, mutta riittävästi kuitenkin – niin vetävä oli itse esitys. Jussi oli oikeassa: melkein teki mieli tempautua mukaan tanssimaan ja loilottamaan.

Puutarhakadun Lukulaarista löysin jonkun Ahon painoksen ja Kai Laitisen aukileikkaamattoman esikoisteoksen Puolitiessä (1958) sekä tapasin yliopistoaikojen perästä Markku Ihosen. Hän väitti pokkana, että olen ”julmetun hyvä kirjoittaja”. Tällainen innostaa.

Hauskaa sekin, että Tv1:n ostamat amerikkalaiset terapiaistunnot ovat taas alkaneet uusin jaksoin. Harvinaisen intensiivisiä puolituntisia. Walterin unettomuus tosin niin selvää, että tämmöinen keinutuoliterapeuttikin olisi voinut selittää syyt.