Torstai 9.9.10

Kyröskoski kuohuu, komeata sitä on katsella.

Hämeen Hälläpyörä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Usein on ehdotettu jotain elvyttävää ohjelmaa. Nyt koski sentään avautuu matkailijoille silloin tällöin ja tilauksesta. Se tarjoaisi vielä paljon mahdollisuuksia. Kuorot kuulemma kaipaavat uutta ohjelmaa syksyisen Marssilaulun innostamina. Olen esittänyt aihetta Acerbi Kyröskoskella, vaan ei ole mitään perästä kuulunut. Kosken niskalle voisi kehittää vaikka minkälaisen kantaatin taikka oopperan. Kuka tarttuisi?

Koskinäytöksen jälkeen tutustuimme Kyron eli M-realin tehdaslaitoksiin kiinnostavalla kiertokäynnillä. Olen pari kertaa poikennut alueella, mutta en koskaan saanut näin seikkaperäistä opastusta. Hämmästyttävää oli todeta, kuinka hyvin tehdas pyörii. Kartongista 99% menee vientiin, Kiinaan, Venäjälle, itä-Eurooppaan, Amerikkaan. Kaiken maailman kosmetiikkatuotteiden värikkäät pakkaukset saavat kartonkinsa Kyröskoskelta! Mistäs suomalaiset sitten kartonkia saavat?

Samoin seurasimme mahtavien paperi- ja kartonkirullien vierimistä koneesta pakkaamoon ja sitä tietä satamiin. Ihmeellisiä laitoksia. Jussi Snellman on niitä huoltanut 40 vuotta ja väitti, että perustat on samoja, tietokoneistus ja automatiikka vain muuttunut. Väki on kolmessa vuosikymmenessä vähentynyt yli tuhannesta runsaaseen kahteensataan. Samassa suhteessa ainakin tuotanto on lisääntynyt. Suurin osa työväestä tulee jo muualta kuin Kyröskoskelta. Ennen Kyro hallitsi koko seutua suvereenisti. Hyvä talo se oli, vahvisti Jussi.

Tällaista opiskelimme ja saimme soppaa ja muistilappuja palkaksemme. On kumminkin hienoa havaita, kuinka hyvin hoidettu ja vahva teollisuuslaitos edelleen höyryää siellä kosken niskalla. On sillä merkitystä koko seudun kannalta edelleen.

Illalla ajoin Tampereen Metsoon, missä pidettiin Huovisiltamia kirjaston ja Huovis-seuran voimin. Mukava kotoinen tilaisuus, nähtiin Arto Seppälän toimittama video vuodelta 1988 ja kuultiin Arton omia muistelmia. Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen puhui, vaikutti fiksulta kulttuurinaiselta. Ja minäkin yritin jotain Huovisesta kehitellä, kun sain tätä varten ilokseni häntä uudelleen lueskella. Edelleenkin nauratti niin perhanasti, mutta on siellä vakaviakin juttuja. Pistän esitelmäni tuonne omaan osastoonsa talteen.

Kirjallisen session päätteeksi nautittiin illallista St. Henriks’issä. Venyi pitkäksi, mutta juttu kulki. Huovisella tuntuu olevan paljon ystäviä myös Tampereella. Lukupiiri toimii terhakasti Pekka Kuisman johdolla. Uusi koko kirjailijan kaaren käsittävä elämäkerta olisi tilauksessa. Arto väläytti että kirjeitäkin löytyy runsaasti. Samoin perättiin väitöskirjaa Huovisesta, sellaista ei ole vielä ilmaantunut. Kukahan ryhtyisi.