Lauantai 30.10.10

Kirjamessujen kolmas päivä; nyt vasta oma kirja kehiuml;istä ja elämästä, hieno näyttely, kannattaa käydä toistekin.

Jatkoimme sittenkin vielä messuille, vaikka siellä on tullut jo kolutuksi. Kannatti, vaikka pääkohdettani Teemu Keskisarjan esitystä en kuullutkaan ohjelmanmuutoksen vuoksi. Törmäsimme sen sijaan uudelleen Matti Saloon, joka bongasi kirjailijoiden ja muidenkin nimihenkilöiden lempielokuvia Filmihullun erikoisnumeroon. Avustin Mattia joidenkin tuttujen kiinnisaamisessa. Erityisen ylpeä Matti oli saaliistaan Panoraaman ruokalassa: Hannu Salama paljasti lempielokuvansa. Koossa on jo yli 800 nimeä, kehui Matti.

Tavattiin myös Markku Envall pitkästä aikaa, hätäisesti vain: oli heittänyt aforismejaan Takauma-lavalla ja tuli ruokailemaan. Muistelimme kuinka törmäsimme hänen appiukkoonsa ja tyttäreensä äsken Nizzan Chagall-museossa. Markku todisti, ettei WSOY:n ympärillä käyty kuohunta ole häneen mitenkään koskenut, ajatusten hionta jatkuu entiseen keskittyneeseen tyyliin.

Minun oli myönnettävä enemmänkin: koskaan en ole näin huomaavaista huolenpitoa saanut kustantajalta kuin näillä messuilla. Eilinen illallinen Taidehallissa huipensi huollon, meluisaa ja eloisaa, kovin nuorekasta, mutta pöytäseurani kruunasi illan: sain seurustella kahden viehättävän daamin, Annina Holmbergin ja Jenni Kirveksen kanssa. Jälkimmäinen on kirjoittanut edellisellä nimellään Janatuinen kirjan Kalle Päätalosta! Miksi nuori kaunis nainen innostui Päätalosta? Siitä ja muusta riitti kylliksi puhuttavaa. Sari Näreen kanssa Jaana historioitsijana tutkii nykyisin sotaa ja Suur-Suomi -haaveita, eivät nekään ihan perinaisellisia valintoja.

Siellä oli tänään suuri hälinäkeskustelu Kivi-lavalla suomalaisuudesta, josta kuulin takariviin jonkun irtorepliikin. Kummeksuin ainakin Saskan väitettä, että me suomalaiset olemme erikoisen puristisia kielemme huoltajina eikä vastaavaa ole muualla Euroopassa. Haloo, entäs Ranska, joka jopa suojaa kieltään anglismeja vastaan, jotka puolestaan riehuvat valtoimenaan suomen nykykielessä. Kun Lenita syytti kiukustuneena Suomen osastoa Shanghain maailmannäyttelyssä skandaaliksi, sekin väite menetti teräänsä, kun illalla uutisissa kerrottiin osaston saamasta kultamitalista. Mutta keskusteluissa sopii heittää kaikenlaista.

Nyt on ainakin messuttu kylliksi, hohhoijaa, rauha voi laskeutua. Kesäaikakin on päättynyt. Tehtäköön marraskuusta kova työkuukausi.