Nuutinpäivänä 2011

Tieteen päivillä paljon väkeä. Kuuntelin aamupäivällä sessiota suurten ikäluokkien arjesta, joka edusti muodikasta mikrohistoriaa. Hyviä esityksiä oli Henrik Meinanderilla, Jenni Kirveksellä ja Kai Häggmanilla. Varsinkin viimeksi mainittu avasi silmiä näkemään, kuinka nopea on ollut tämän hyvinvointivaltion rakentaminen, jonka purkamisesta nyt ollaan huolissaan. Vielä 30-luvulla 3% kansasta oli yleensä eläkeoikeuden piirissä ja sosiaalikulut olivat 1% bkt:sta. Nyt ne ovat jotain 40. Vasta 1956 ihmiset alkoivat saada sellaista kansaneläkettä, josta jäi rahaa käteen. Vain puoli vuosisataa sitten! Sitä ennen vanhat tekivät työtä tai antoivat lastensa hoitaa itsensä hautaan.

Pysähdyttävintä oli se, kuinka Häggman osoitti Kelan tai SKS:n arkistosta noutamiensa haastattelututkimusten pohjalta, että valtaosa ihmisistä oli hyvin tyytyväistä puutteelliseen elämäänsä ilman ilman eläkettä tai sähköä tai muita mukavuuksia. Harva osasi edes keksiä mitään parannuksia itselleen. Ja kolmannes kansasta muistaakseni ei välittänyt edes nostaa kansaneläkettä, koska piti sitä nöyryyttävänä. Liikuttavin oli Häggmanin esimerkki 74-vuotiasta siivoojasta, joka teki edelleen (olikohan 50-luvulla) kahta siivoustyötä ja hoiti lapsia elättääkseen itsensä ilman sosiaalitukia. Ja oli hänkin hyvin tyytyväinen pieniin kuluihinsa (kahvipaketteja, saippuaa, raitsikkalippuja tms.).

Sotavuosista yleensä lähdettiin, ja kuulin senkin että Suomen ennätys syntyvyydessä oli 24.8.1945 jolloin syntyi 495 lasta. Minä synnyin kolme päivää myöhemmin. Sankassa seurassa ollaan, armaat ikäluokkatoverit. Joten Tieteen päivillä viisastuu tai saa ainakin lisää tietoja. Nehän jatkuvat sunnuntaihin saakka. Kun olisi aikaa, olisi hyvä kuunnella semmoisia aloja, joista ei tiedä mitään.

Matti tuli vastaan Aleksilla ja piti Donnerin Mannerheim-dokumenttia fiaskona. Laiskasti ja ylimielisesti tehty satunnaisen tuntuinen kooste, jonka kruunaa tekijän veltto ja epäselvä selostus, sanatkin mörähtävät nieluun niin ettei niitä kuule. Minä olen nähnyt vain ensimmäisen osan, jonka rakenne kieltämättä hämmästytti. Katsotaan nyt kokonaisuus ennen kuin vallan tuomitaan.

Tutkimukset jatkuvat Päivälehden arkistossa. Illalla kipaisin Opetushallitukseen tapaamaan viehkeitä soroptimisteja, keskusteltiin elämäkerroista. Hieno ympäristö, fiksu kuulijakunta, lämmin tunnelma. Sain kukkia ja kuohuviiniä. Voiko vuoden ensimmäiseltä keikalta enemmän toivoa.