Tiistai 8.2.11

Matti Kassila suositteli klassikkojen filmaamista nuoremmilleen. Vastauksena varmaankin vaivautuneita haukotuksia. Ei huvita, ei ole rahoja eikä enää osatakaan. Tehdään mieluummin omia juttuja. Klassikoita ja epookkia saamme kylliksi muualta, Englannista, Ranskasta ja Venäjältä. Kassila mainitsi muiden ohessa Ahon. Mietin minäkin lukiessani, että sivistysmaassa Papin rouva olisi filmattu moneen kertaan. Millainen rooli naiselle, parille miehellekin. Juhaa on sentään filmattu, viimeksi kaurismäkeläisittäin. Ja Rautatiestä on hieno tv-tulkinta vuosikymmenten takaa.

&nbsp Luin Eero Marttisen kirjan Ilmari Kiannosta. Kun sitä Jalo Heikkisen suurta elämäkertaa ei alkanut kuulua, Eero kääri hihansa ja teki kätevän käyttöelämäkerran. Taas kerran täydellinen oli hyvän vihollinen. Tottuneena lehtimiehenä Eero kertoo sujuvasti, liikoja analysoimatta korpikirjailijan surkean elämän. En tiennytkään kaikkia onnettomia sihteerisekoiluja. Mutta Iki kesti vaan, onhan siinä jotakin komeaa siinäkin, Turjanlinnan poltot, vankilat ja rahapulat. Tuotannosta jäi elämään kaksi teosta ja yksi laulu. Kaikilta ei jää niitäkään.

&nbsp Marttisen kunniaksi todettakoon, että hän kertoo siekailematta Kiannon kiihkopäisyydestä myös vuoden 1918 kahinoissa, hänen valkoisen verenhimona ja hillittömän Suur-Suomi-haaveilunsa ja karskit sotaiset runonsa. Talvisodan koominen maanpetosselkkauskin selvitetään kylmän asiallisesti, lankeamatta kohteen puolustukseen. Joku jälkikekkoslainen olisi loiventanut näitä tai jättänyt pois klassikon kuvaa himmentämästä.

&nbsp Hämeenkyrön Sanomissa avattiin kiintoisa keskustelu ”kulttuurikunnan” olemuksesta. Kunnan edustaja selviää pyöreillä fraaseilla ja toteaa näppärästi, että kulttuuria on kaikki mitä teemme. Silloin kaikki kunnat ovat tietysti ”kulttuurikuntia”, eikä Hämeenkyrön onnekseen tarvitse erikoisesti erottua tai kunnostautua. Sat sapienti.

&nbsp Tapasin Vilja Pylsyn ja poikansa Tuuren kassajonossa, ja kumpikin vakuutti yhdestä suusta, että Myllykolun kunnostus alkaa tuossa tuokiossa kun Vilja palaa äitiyslomalta. Odotuksessa eletään.