Lauantai 4.6.11

Sittenkin lippu salkoon, vaikka ensin laiskotti. Puolustusvoimia pitää kunnioittaa. Tänään saavat ylioppilaatkin osansa. Lämmittää nähdä nuorten jäykkää iloa, joka illalla ja yöllä repeää r(i)emuksi, kaiketi täälläkin. Liputus on maalla yleistynyt, taannoin oli kaksi liputuspäivää: äitienpäivä ja juhannus. Jaa vainajia sentään muistettiin ja sitten isännän viiskymppiset. Viiritkin ovat yleistyneet.

Luen saunakamarissa taittovedoksia ja lisäilen välillä puita pesään. Tuulen viri järvellä, aurinko lämmittää, tuli lekuttaa. Voiko olla mitään ihanampaa. Kun lukee tekstin yhtäjaksoisesti, huomaa jonkin verran toistoa. Mutta haitanneeko tuo? Elämäkerrasta etsitään määrättyjä kohtia, yksittäisten teosten analyysejä ja vastaanottoa; silloin on hyväkin että tärkeät asiat ovat useammassa yhteydessä, sentään erilaisin painotuksin.

Piti tehdä vähän kevyempi kirja Ahosta, mutta tulikin näin pirun seikkaperäinen. Kunpa se kuitenkin eläisi ja kiinnostaisi, herättäisi uinuvan klassikon. Savusaunassa iltamyöhällä huolet sulavat suloisen ajattomaan olotilaan. Sasu Punasen jäljillä. Viillytellään kamarissa, kuunnellaan radiosta himmenevän suviyön säveliä Marjan kanssa. Oi onnea lauantain.