Torstai 9.6.11

Järvenpään taidemuseossa avattiin kiintoisa kaksijakoinen näyttely.

Minut sai paikalle ”Sanoin, kuvin, elein” -osuus eli Venny Soldanin, Maggie Gripenbergin ja Juhani Ahon kolmio, siitä noussut kuva- ja tanssitaide. Monia entuudesta minulle tuntemattomia kuvia, luonnoksia ja tauluja, jotka avasivat taas yhden kulman Ahon miljööseen ja häntä ympäröineisiin naisiin. Kirjassani tanssitaiteen uranaukaisija Gripenberg jää vähälle huomiolle, koska hän liittyi kuitenkin enemmän Vennyyn kuin Jussiin, eikä esim. tv-sarjassa Venny vihjatusta lesbosuhteesta ollut ulottuvillani mitään todisteita. Nykyihminen heittää oman aikansa käsityksiä mieluusti sata vuotta sitten eläneiden asenteisiin.

Kun Juhani Kolehmainen oli paikalla rouvineen, sain todellisen asiantuntijan vastauksia joihinkin Eero Järnefeltin maalauksia koskeviin kysymyksiin. Se harvinainen Lapin pöllö liittyi kuulemma Ahon lastujen kuvitukseen, ja yksi Suvirannan interiööri on aivan oikein se Suomen vanhin aitio. Myös Kansallisteatterin historia oli hyvin kuvissa esillä.

Toinen osa näyttelyä koostuu tämän ajan taiteesta, Antti Vuoren humoristisesta surrealismista ja Paul Osipowin voimakkaista väritauluista. Kannattanee käydä näyttelyssä uudelleen syksymmällä, avoinna syyskuun loppuun. Ahon juhlintaan tämäkin tavallaan liittyy.