Eilen tutkimme jo Hallgrimin geysirin tavoin kohoovan kirkon ja kuulimme nimihenkilön virsiä torniin johtavassa hississä. Tänään seurue tutki sen, joten otimme levollisesti. Vesitornin huipulla olevasta kahvilasta ihailimme lisäksi ympäröivää kaikkeusnäkymää. Mutta kun matka johti kohden Halldor Laxnessin taloa Gljufrasteinniin tähän Reykjavikin liepeille, valpastuimme. Siinä on maantien varrella Laxnessin hevostila, kirjailijan vanha koti, ja toisella puolen hänen upea talonsa, joka valmistui 1945 ja jossa hän asui kuolemaansa saakka 1998. Se ei ole varsinainen avoin museo, mutta avoinna tilauksesta. Huima kokemus. Jo on hienon talon Halldor Kiljan rakennuttanut, ja ennen kaikkea se on säilynyt kaikkine esineineen, huonekaluineen ja kirjoineen, joita on edelleen pari tuhatta. Omia teoksia ja käännöksiä suuri määrä, mutta myös paljon muuta, ainakin Linnan Okænd soldat osui silmiin. Ja yläkerran vuoteen vierellä rivi Upton Sinclairia, joka vaikutti Laxnessiin vahvasti Amerikan vuosina 1920-luvulla. Takapihalla on uima-allas, etupihalla Nobel-rahoilla hankittu valkea Jaguar. Joten kunnon sosialisti ehti nauttia myös maallisesta vauraudestaan.
Laxness kirjoitti lyijykynällä käsin seisontapulpetin edessä, ja vaimo sitten nakutti tekstit Remingtonilla puhtaaksi. Ilmeisen hyvä systeemi heillä. Sain tilaisuuden esitelmöidä Laxnessista hänen olohuoneessaan seurueellemme, enkä totisesti ole kai koskaan puhunut inspiroivammassa ympäristössä. Muistettava tapaus. Palaan sanottavaani myöhemmin.
Illalla seurasimme tässä hotellin lähellä viikinkibaarin alakerrassa mainiota yhden hengen performanssia tai monologia, jossa käytiin tunnissa läpi Islannin historia. Hauska ja erittäin interaktiivinen esitys, pienen teatteriryhmän tuottama. Parasta oli islantilainen itseironia, joka on hyvin kehittynyttä – pohjalla tietysti vahva kansallisylpeys, kaikista muista erottuva.