Tiistai 17.1.12

Kävin aamukahvilla Vepan baarissa, tapasin Pitkon ja muita jermuja, kunnon rovastinkin, puheita niitä sekä näitä. Pitkon kuvaama baari on puhdas fiktio paitsi että henkilöt ovat todellisia. Mitään ihmeitä siellä tuskin keksitään, mutta kaikenlaista pohditaan. Leppoisaa aamutörinää yhtä kaikki.

Päivä sen kuin parani: lääkäri Jari-Vesa Isokotamäki (sanokaa nopeasti) luetteli loistavia arvoja viime viikon verikokeista. Ihme juttu. Taidan laittaa arvot raamien väliin seinälle kuten kunnon tohtori kehotti. Niistä voi tulla vain alaspäin. Mutta vielä on virtaa ja kulkee henki kuulemma poikkeuksellisen vetreästi, tähän ikään vertailtuna.

Tällaisesta tulee ihmeen hyvä mieli, ja samaa todisti omasta puolestaan tohtorikin. Iltapäivällä kävivät toimittaja Meri Eskola ja kuvaaja Miguel puhuttamassa ja poseerauttamassa, pariinkin lehteen (Viva, Hymy) piti tehtämän juttua tulevan näytelmän Sylvi ja Anita vaiheilta ja vähän muistakin menossa olevista aikeista, joista en vielä paljon pukahda. Ihailivat taloamme eivätkä syyttä suotta.

Tapaamisemme eilen Jukka Gustafssonin kanssa pääsi oikein Hämeenkyrön Sanomien etusivulle, joten media on joka rintamalla valppaana. Kumpi nyt sitten edelle kirii kalkkiviivoilla, Väyrynen vai Haavisto. Veikkaan edellistä. On julmettu kampanja ollut Paavolla, ja sitä paitsi ilmoitti kirjalistalleen Unio Mystican, mikä ei ole mikään kevyt suositus. Nelosen tentti olikin nähdäkseni ottanut varteen Vanhasen netti-ideoita, koska kysymykset kohenivat.

Huvittavaa oli katsella illalla vanhoja vaalifilmejä porvarien säännönmukaisesti hävinneistä presidenttiehdokkaista: Tuomioja, Honka, Virkkunen, Holkeri. Surullista saattoa. Joten jokohan on aika porvarinkin voittaa. Huomiota kiinnitti, kuinka tarkoin vallinneen ulkopolitiikan mukaisesti Honka puhui ja muutenkin ytimekkäästi. Tarvittiin nootti ja Novosibirskin temppu Kekkoselta ennen kuin Honka kaadettiin. Muuten olisi todennäköisesti valittu. Hilkulla oli siinäkin isänmaan historia.

Muistelin Kekkosen sanoja myöhemmin pojalleen Matille: – Mitähän tästä kaikesta olisi tullut, ellei minua olisi ollut.