Lauantai 21.1.12

Tein vertailevan vaalikokeen.

Kävin ensin Paavo Väyrysen vaalijuhlassa Finlandia-talossa. Mahtava tunnelma, väkeä sali ääriään täynnä, monet seisoivat. Vanhan ajan vaalijuhla lämmittelyineen (mm. Ilkka Herlinin hyvä puhe) , musiikkiesityksineen, maakuntalauluineen. Ja ehdokkaan kieltämättä loistelias, laajakaarinen, sopivasti pateettinen juhlapuhe. Jos joku ehdokkaista yleensä käsittelee maapallon ongelmia ja ekologiaa, niin sitten Väyrynen. Vuokkoa juhlittiin kovasti. Väki lämpeni ja veteli Maamme-laulua täysin palkein. Toista kierrosta pidettiin jo täysin varmana.

Puheltiin katsomossa Risto Volasen kanssa Alkiosta, joka viettää juhlavuottaan. Samoja teemoja tulee esiin kuin Aholla. Risto sanoi tunteneensa Paavon 40 vuotta ja silti hämmästyneensä miehen voimaa ja sitkeyttä. Kampanja on jo nyt ollut suuri menestys. Tuntui että historian siivet viuhahtivat.

Kun illalla poikkesin Apollo-teatteriin Sauli Niinistön vaalijuhlaan, tuntui kuin olisin tullut eri maahan. Täällä rokkasivat nuoret pukeutuneet jupit ja istuivat tyylikkäissä ryhmissä kuohuviinisyylareitten äärellä, näkyi kokoomuslaisia vaikuttajia, tunnettuja naamoja. Mutta ei mitään tungosta eikä kovin tiivistä tunnelmaakaan. Kun Väyrysellä oli tupa täynnä lämminhenkistä kansaa, täällä selvästi viileämpää, yksilöllisempää. Hyviä kannatuspuheita sentään, muiden muassa kirjailijat Arno Kotro ja Outi Pakkanen. Samaa mieltä kuin Outi: kyllä Niinistö on ehdokkaista selvästi paras kirjoittaja. Tärkeä suositus, Kekkosen ja Koiviston jälkeen ollutkin hiljaisempaa presidenttien kirjallisella rintamalla.

Kun ehdokas sitten saapui, hän tajusi tilanteen hyvin, otti rennosti, jutteli kevyesti kuin tottunut lavaesiintyjä (kahdeksas puhe tänään), mutta vakuutti myös uskottavasti sitoutuneisuuttaan tulevaan virkaan. Jenni Haukio kiskaistiin hiukan vaivautuneena lavalle. Siinä on nätillä runoilijalla kova tehtävä edessä, jos ja kun miehensä valitaan. Täällä vain jännitettiin, meneekö kerralla läpi.

Näistä nyt on valittava, molemmat todella kovia ja tavallaan tasaisia ehdokkaita, vaikka aivan erilaisia. Kummankin johdolla maa menestyisi. Kumpikin panisi itsensä täysillä peliin, Paavo vähän ylikin. Niinistö on kaikesta huolimatta varma voittaja, ja hyvä niin. Vaaka kallistuu