Maanantai 12.3.12

Mummon kammari Tampereella on vireä yhteisö, taas siellä puhumassa, nyt Sylvistä ja Anitasta. Yleisöennätys, sanoivat, edellinenkin oli nimissäni. Arja A oli esityksen nähnyt, ja tämä Euroopan merkittävät oopperat, näyttelyt ja näytelmät kolunnut kulttuuridaami oli varsin positiivisella kannalla esityksestä, samoin oli ollut vaatelias seurueensa. Näyttelijöitä ylistivät. Arja tarjosi tilaisuuden jälkeen chili steakia Amarillossa. Ponnahti esiin eikö Teatterikesä kutsuisi esitystä Tampereelle, se olisi kevyt tuoda ja yleisömenestys olisi varma.

(Hauska episodi: eräs osallistuja suihkaisi keskustelun jälkeen nähneensä Kekkosen alasti Saarioisten saunalla, missä tarjoili presidentille ja Kaiharille naisineen. Vaitiolovelvollisuus oli jo puolen vuosisadan jälkeen murtunut…)

Tapasin poikani V:n Metson kahvilassa ja pohdittiin niitä sekä näitä, varsinkin median muutoksia. Kun tultiin parkkipaikalle, ryhmä nuoria maahanmuuttajia oli ympäröinyt autoni ja yksi valokuvasi sen perää. Olivat kajauttaneet autollaan päin, mutta Citikkaan tuli vain pieni naarmu, poikien takapelti meni lommolle. Jättivät yhteystiedot, käyttäytyivät kohteliaasti. Ei mitään livohkaan aikomista, kunnon poikia.

Kun kerran täällä pyörähtelin, laskeuduin lopuksi Linnan alakertaan kuulemaan, kuinka Kirsti Mäkinen ja Seela Sella kertoivat kauheita kummitustarinoita meidän nykyihmisten iloksi. (Norjassa käydään peräti oikeutta kummitustalosta, jonka osalta myyjä ei ilmaissut vanhaa rasitetta…) Perinne heräsi eloon, kalevalaisia naisia oli paikalla paljon, me Risto Järvisen kanssa uljaasti poikkesimme joukosta. Arminkin tapasin.

Antonio Alcantara valittiin vuoden liikemieheksi, onnea hänelle. Olisipa Espanjassa edelleen hänen veroisia liikemiehiä, jotka saisivat maan talousvajeen hoidetuksi. Matti Apunen ylistää nyt (tiistaiaamuna) Hesarissa liikemiesten aliarvostettua osuutta maan kaikenpuolisen siunauksen ja menestyksen aikaansaajina. Tosiasiallisen ahneuden seuraamuksista visusti vaikenee.