Torstai 15.3.12

Maaliskuun Idus on vallankumousten ja poliittisten murhien päivä. Ihan sellaisia ei nyt tapahtunut, mutta kumouksellista tunnelmaa oli niin ministeri Hautalan tiedotustilaisuudessa kuin Hakaniemen torilla. Kuka olisi koskaan uskonut, että ay-väki osoittaa mieltä omaa liittoaan vastaan torilla, joka on aina nähnyt ihan toisensuuntaista liikehdintää?

Tuntuu tosi kivalta, kun isokenkäiset joutuu vaikeuksiin, kirjoitti Matti Pitko joskus taannoin. Nyt tätä iloa riittää. Pienen kansalaisen kannalta tärkeintä on kuitenkin, että lentokone lähtee ajallaan, maksaa kohtuullisesti ja pysyy ilmassa. Hyvä palvelu on bonusta. Johtajien kahinat on oma viihdelajinsa, kyllähän niitäkin seuraa. Iloitsemme kun ahneita potkitaan. Apusen kolumni, jossa hän vaati lisää kannustusta liikemiehille, ilmestyi onnettomaan aikaan.

Oliko Heikki Aittokoski, joka pilkkasi Hesarissa tänään Koskenniemen antiikin ihailua. Olisi pitänyt runoilijan jo 1920-luvulla huomata Kreikan yhteiskunnan ongelmat eikä vain paneutua Akropoliin klassiseen kauneuteen. Näin litteäksi voi poliittisen reportterin maailmankuva kuihtua: hän näkee myös menneen ajan vain tämän päivän taloudellisesta kulmauksesta.

Marjan kanssa asioitiin Tampereella, käytiin Tillikassa lounaalla (sipulipihviä). Tulee nostalginen olo. Hauska dallata Hämeenkadulla. Maalainen leima ei ole kokonaan kadonnut yliopistokaupungista. Tulee vastaan aitoperäisiä naamoja.

David Copperfield säästää tv-sarjana aikaa, kun Dickens kirjoitti niin toivottoman paksuja romaaneja. Mustavalkoinen maailmankuva vilahtelee, hyvät ja pahat vuorottelevat, hulluja hahmoja, hellyttäviä päähenkilöitä riittää. Ajankuvaa osaavat loihtia mestarillisesti siellä BBC:ssä, mistähän kaiken rahan kaappaavatkin.