Juuri kun luulin kaiken olevan niin hyvin kuin kunnossa, Kansallisarkiston johtaja antoikin ystävällisesti luvan lukea Huovisen ja WSOY:n kirjeenvaihtoa, vaikka aineisto on siirron jäljiltä järjestämättä. Siinä päivä hurahtikin. Valtaosa tietysti raha- ja painosasioita, mutta ohessa muutamia kiintoisia, liikuttaviakin lisäviittoja. Nyt ne on vain Vuokon kauhuksi tungettava jo taitettuun tekstiin jollakin ilveellä.
Mutta toisaalta mulla käy useinkin tällainen säkä: viime hetkillä aukeaa joku aineisto, jota ilmankaan ei voisi olla. Todettakoon että suurin osa Huovisen kirjeenvaihtoa on toki hänen kotiarkistossaan, jonka olen huolella käynyt läpi. Tänään vielä piipahdin yhtä käsikirjoitusta vilkaisemassa. Ja toden totta: Talvituristia on kuin onkin kustantajan silloisen (1965) tussikynän toimesta aika lailla loivennettu, kuten Jaakko Syrjä muisti.
Kohta on kumminkin lopetettava tämä täydennysvimma. Ei auta, kun kone jää päälle. Tuntuu että ilman tuota ja tuota kirja latistuu kokonaan.
Taas tuttua reittiä