Maanantai 23.7.12

On eroa siinä, kuinka rikoksen uhreja ja rikollisia julkisuudessa kohdellaan. Meillä pikkuvaraskin vetää pusakan niskoilleen käräjillä, mutta Amerikassa joukkomurhaaja istuu lungisti punaisen tukkansa kanssa ja haljuilee vailla mitään intimiteettisuojaa. Kun kirjoitan tätä tiistaiaamuna, huomaan Hesarin kiinnittävän pääkirjoituksessa aiheellista huomiota uhrien erilaiseen asemaan, vertausmaina Norja ja Suomi. Julkisuus voi olla myös puhdistavaa, tapauksesta riippuen.

Käytiin lounaalla Huittisten vanhassa pappilassa Haapasen Arin ja Sirpan kanssa. Ihailimme Markku Pirin kunnostamaa komeaa pappilaa, nautimme kevyen kasvispainotteisen lounaan ja silmäilimme vähän taideteoksia sivurakennuksissa. Sopiva matkakohde.

Myllykolussakin poikkesimme Jussin ja Marko Saarion kanssa tutkimassa alustavasti mahdollisuuksia toteuttaa niinkin suurisuuntainen produktio kuin se Ihmiselon ihanuus ja kurjuus. Markon mukaan olen ladannut tekstiin melkoisia haasteita, ja niinhän oli tarkoituskin. Lähdetään vaan rohkeasti liikkeelle, oli vankka päätöksemme.

Haimelin hyppäsi aamulla bussiin, mutta vielä on talossa vilkasta. Huomasi näyttelijä yllättäen, että Sylvin ja Anitan esitykset jatkuvat Helsingissä jo kolmen viikon päästä. Eloisa elokuu kolkuttaa kynnyksellä, olympialaiset avataan loppuviikosta.