Mukavia Kiven mietteitä luetaan radiossa koko viikko. Tänään myös lauluja Kiven runoihin. Sopiva viritys kirjalliseen päivään.
Heitin Alman Vuosaaren satamaan, mistä laiva lähtee Gdyniaan. Sinne painui teatteriopiskelija reppuineen, mutta palannee jouluksi. Yhteydet Puolaan ovat heikentyneet, katsoin että lento Helsinki-Wroclaw välilaskuineen kestää 20 tuntia! Ryanair ei enää lennä sinne Tampereelta.
Iltapäivällä vierailu Kansallisten seniorien tilaisuuteen Töölönkadulle. Taas tupa täynnä, ennätysyleisö sanoivat, kuuluu jo tapoihin. Puhuin elämäkerroista yleensä ja omistani erityisesti. Varttuneet ovat fiksua lukevaa yleisöä, ei siinä mitään, käyvät ahkerasti teatterissa ja keskustelevat lukupiireissään. Ritva Santavuori siellä säkenöi ja sata muuta.
Jatkoin Bottalle Vanhan kirjallisuuden päivien vuosikokoukseen, missä uurastettiin pikkutarkasti sääntöuudistuksen kimpussa, Kari Rahiala aktiivisena. Ei mitenkään hehkuvin tapa viettää Kiven päivää, mutta tarpeellinen. En olisi ehtinytkään Avointen ovien laulumatineaan, josta oli vähän puhe. Vietimme kokouksen aluksi hiljaisen hetken ohjelmavaliokunnan jäsenen Jarmo Papinniemen muistolle.
Marja käynyt silakkamarkkinoilla, joten meillä herkuteltiin. Kirsi Kunnas sai Kiven palkinnon, kunnianarvoisa matriarkka. Jupisiko joku, että olisihan niitä luomisvoimaisiakin palkittaviksi. Kiven palkinto on raskaan sarjan elämäntyön sinetti, sikäli oikeaan kohteeseen. Kuulin hyvän haastattelunsa radiosta. Onnea vain Tampereelle.