Taas hauska päivämäärä, ei kuitenkaan häitä lähipiirissä. Joulukortteja kirjoitellaan, Marja taiteili niitä valokuvistaan. Saattelen loppuun syksyn töitä. Käsikirjoitus hyvässä hiontavaiheessa.
Rentoutus illalla Jukka Puotilan parissa. Ylivertainen virtuoosi seisontashown (stand up) ja varsinkin imitoinnin jalossa taidossa. Vaihtaa lennosta ääntä ja tyyppiä. Muistelen edellistä kokemusta ehkä 15 vuoden takaa; olisiko jotain silloisesta tuoreudesta kadonnut, rutiini vähän karistanut oivalluksen iloa, mutta yhtäkaikki nauru maittoi. Puotila oli poiminut ihan äskeisiäkin tapauksia (Lipponen tanssii linnan juhlissa!) ohjelmistoonsa. Suosikkityypit ovat jokseenkin entiset: Andy, Hjallis ja Jörkka. Niinistön rypistyksistä Puotila saa paljon irti. Suositeltava show, jos haluaa irtautua ja nauraa hervottomasti. Kansallisen pieni näyttämö viimeistä sijaa myöten täynnä.
Aikaa on kulunut siitä, kun Teatterikorkea esitti Turkan johdolla Puotilaa hengiltä. Kun siitä selvisi, jaksaa ilmeisesti mitä vain, toivottavasti vielä kauan.