Keskiviikko 27.3.13

Maailman teatteripäivä, sen kunniaksi Poriin sikäläisen Teatterikerhon järjestämään tilaisuuteen puhumaan Maiju Lassilasta.

Tämähän voi kuulostaa ihan hohhoijaa-jutulta, mutta totta puhuen tilaisuuden anti oli minullekin yllätys. Risto Ojanen, vanha veikko, tämän järjesti, ja mukana oli vahvasti Juha Hurme teatteriryhmineen. Lukivat katkelmia Liika viisaasta. Pidin ensin oman juttuni, jota olin oikein kirjoittanut ja palauttanut paljon mieleeni Lassila-Rantamalaa koskevaa. Vesa neuvoi erään unohtuneet lähteen äärellekin (Juhani Piilonen, Parnasso 4/98) ja muutakin kiintoisaa aukeni jopa Lindstenin vanhasta legenda-kirjasta. Kävi ilmi uuden elämäkerran huutava tarve!

Juttuni jälkeen Hurme pääsi irti ja piti hillittömän osuvan ja hauskan esityksen Lassilan eli Untolan Porin kaudesta. Se oli posketon vaihe kaikkiaan, pahasti sairas mies Satakunnan päätoimittajana – ja liki 3000-sivuinen Harhama Martvoineen valmistui lehtityön ohessa! Tarkastelimme yhdessä Untolan poliittista uraa, minä myös Rantamalan murheellista loppua ja sen pitkiä jälkiselvittelyjä.

Porissa aiotaan käynnistää oliko se nyt peräti neljän vuoden mittainen Lassila-projekti. Loistava ajatus. Jos olisimme oikea sivistysmaa, meillä olisi jo Lassilan tekstikriittisesti editoidut Kootut teokset. Niitä odotellessa seurailkaamme Porin projektin tulevaa satoa.

PS Menomatkalla radiosta alkoi tulla Taustapeilin keskustelua – ja pahaenteisesti otettiin kirjani esiin, mutta yllätys yllätys tämäkin: siitä puhuttiin varsin fiksusti ja oivaltavasti. Ihmeiden aika ei ole suinkaan ohi.