Edinburgh torstaina 4.4.13

Asetuttu verraten mukavasti Royal Circusin varrelle vanhaan arvokkaaseen kerrostaloon, WSOY:n uuteen kirjailijaresidenssiin, josta korkeat ikkunat aukeavat yli harmaiden tiilikattojen ja pienten takapihojen. Kadun paraatipuolella on yksityinen puisto, jonne saamme pian avaimen. Sää on viileähkö, joten puistossa ei tee mielikään vielä istuskella.

Tänään paistoi kirkas aurinko, kun kävelimme Howe Streetiä pubiin lounaalle ja edelleen Princess Streetiä National Portrait Galleryyn ihailemaan skottien kulttuurihistorian prominentteja hahmoja. Miellyttävää on astua galleriaan, jossa ovimies avaa kohteliaasti oven eikä kukaan peri pääsymaksua. Julkiset museot ovat ilmaisia. Tämä galleria on eloisampi kuin Lontoon vastaava (siitä on tosin aikaa kun siellä vierailin) – täällä jänneväli ulottuu aikamme pop-laulajista ja näyttelijöistä menneiden vuosisatojen heeroksiin. Teatteriosasto on hyvinkin rikas. Vaikutuksen tekivät kaksi Walter Scottin muotokuvaa, toinen se tuttu maalaus, mutta toinen Thorvaldsenin veistos jo sairaasta ja köyhtyneestä Scottista Roomassa – valahtanut ja silti ylevä.

Puhuttelevia olivat myös Allan Ramsayn muotokuvat kiistelevistä filosofeista Rousseausta (hän kuulemma inhosi itse kuvaansa) ja David Humesta. Sekä tietysti komeita maalauksia kuninkaista ja hovin naisista, jylhistä metsämaista ja ennen muuta – curling-matseista. Se näyttää olevan vanha skottilainen kansallispeli, ettei vain olisi täällä keksittykin.

Nautimme kahvit, ostimme muutaman postikortin ja tunsimme päässeemme hiukan jo laidalta sisään täkäläiseen hengenmaisemaan. Onhan tuttuakin, olen tässä muistojen kaupungissa kolmatta kertaa. Pubeissa on ihmeen maittavaa ruokaa ja kauniita nuoria tarjoilijattaria.

Pahin riesa on koitunut langattomasta nettiyhteydestä, joka kustantajan tarjoaman avun turvin saatiin viimein toimimaan, mutta lähtevä posti ei toimi vieläkään! Yritän luikerrella yhteyksiin Marjan palvelimen kautta. Joten älkää ihmetelkö, jos täällä olla aika hiljaista poikaa toistaiseksi.