Torstai 18.7.13

Kustavi selvitetty! Olihan viehättävä tapahtuma ja kaikin puolin antoisa retki.

Monia kirjallisuustapahtumia minäkin olen käynyt, mutta tämä Volter Kilpi kuuluu kärkeen. Kustavissa oli jokin välitön, lämmin ja innostava tunnelma. Järjestäjät hoitivat meitä kuin piispaa ja piispatarta pappilassa. Väkeä oli enemmän kuin Tuulentupaan mahtui, osa kuunteli avajaistilaisuutta kärsivällisesti pihamaalla äänentoiston välityksellä. Tiheää, intensiivistä, helteistä. Paljon vanhoja ja uusia tuttavuuksia.

Olin saanut esitelmäni aika hyvään kuntoon, ja tuntui että se meni läpi, tuli tuhlailevia kiitoksia. Ehkä taas yritän sen pohjalta jotakin julkaistavaa, niin etten vielä laita sitä tänne nettiin killumaan. Vai laittaisinko? Jos joku haluaa, lähetän suoraan. Näitä pyyntöjä oli muutama, jotka kohta toteutan.

Vertailin tietysti Kilpeä ja Sillanpäätä ja varsinkin heidän moderneja aika-käsityksiään, olihan päivien teema Aikamatka. Vielä riittää selvittämistä Kilvessä, Alastalon salissa on vieläkin vähän kesken, mutta rohkenin kuitenkin ostaa sen paidan, joka vakuuttaa minutkin lukijoiden pyhään piiriin. Avauspäivän toinen puhuja oli Jörn Donner, joka kertoi enemmän itsestään kuin Kilvestä, mutta kiinnostavasti yhtäkaikki; julkisuuden hän kaappasi ilmoituksellaan paluusta eduskuntaan. Kaksi vuotta aikaa kaudesta ”Kyllä sen kestää”, Jörkka murjaisi.

Ihmeesti Volter Kilpi syttyi elämään Kustavissa. Suurin ansio kuuluu Juha Hurmeelle, jonka Kilpi-tulkintoja on ylistetty, niin että niihin suhtautui jo tietyllä varovaisuudella. Mutta kyllä Kaaskerin Lundström valloitti meidät täydelleen! Harvoin on esittäjä ja teksti sulautuneet niin täydellisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Hurme tuntee todella Kilpensä, tajuaa jokaisen sanan ja antaa sille oikean painon. Vaikea monipolvinen teksti heräsi kuin ihmeen iskusta täyteen toteen. Rentolan rennossa kesäteatterissa vietimme kesän kohottavimpia hetkiä.

Esko Salminen tulkitsi Härkäniemen kuuluisaa piipunvalintaa jämeränä luentateatterina, tekstin valikointi Heidi Krohnin. Tyypiltään Esko on kuin leveäksi Härkäniemeksi luotu ja varmaan vielä kehittelee esitystä teatterinomaisempaan suuntaan.

Lisäksi meillä oli ylellinen tilaisuus käydä Inari Krohnin ja Pertti Lassilan luona pitkällä lounaalla Ströömin rannassa, vastapäätä häämötti Alastalon päärakennus! Mukana vanhoja tuttuja, Raija Mattila, Ola Laiho ja Sirkka Ahonen sekä talon Maija-tytär, taideopiskelija. Juttua riitti ristiin rastiin Kilvestä, kirjoista, maalauksesta, purjehduksesta, arkkitehtuurista, Musiikkitalosta, Kustavin kutistuvan kunnan tilanteesta ja Donneristakin. Mieliinpainuva iltapäivä, kaunis merihuvila vaaleanpunaisin hirsiseinin. Tutustuimme myös Inarin atelieeriin ja saimme meren pärskeitä Pertin veneessä. Vannotin Perttiä kirjoittamaan sen kipeästi kaivatun Volter Kilven elämäkerran, kun ei kukaan ole saanut sitä aikaiseksi (vain Vilho Suomen vanha puolikas on olemassa) Hänellä jos kellä olisi siihen hyvät edellytykset. Asialla on mutkansa ja esteensä, niin aina, silti jäämme odottamaan…

Yövyimme Taivassalossa Keitarsalmen kievarissa, hupaisa entinen mahtinavetta, ikkunain edessä hevoslaidun ja aamulla uitavissa kylmä lähdepohjainen lammikko. Hyvin tuli uni.

Lähtöpäivänä katsoimme vielä Inarin näyttelyn Kustavin pappilassa (olipa tarkoin piilotettu, ohjelmassakaan ei mainintaa) ja innostuin varaamaan yhden aiheeltaan henkilökohtaisesti koskettavan työn. Inari kertoi Tuulentuvassa aamulla omasta aikakäsityksestään kuviensa valossa, siinäkin monet muistot palasivat mieleen, vaikkapa ne Vihreän vallankumouksen ajat ja Vesikansan kokoontumiset.

Vaikuttava vanha kirkko ja hautausmaa tutkittiin hyvän oppaan johdolla. Kirjailijan hauta, suvun jäseniä ja romaanihenkilöitä kuin Hämeenkyrössä konsanaan. Vielä Kustavin keskustaa flaneerattuamme, kirppiksiä tutkittuamme, Grillissä poikettuamme ajelimme perin tyytyväisinä mutkaisia teitä Hämeenkyröön. Tuntui kuin olisimme ulkomailla käyneet ja viipyneet viikon.

Ja jaksoimme illalla piipahtaa vielä Siljan suviyön karonkassa Viljakkalan perillä, missä oli kiva tavata taas tekijöitä ja vakuuttua toisella katsomalla elokuvan ansioista. Itse Silja, Ida Teeri, näki ensi kerran herkät reaktionsa. Turkka Mastomäki oli hoitanut päivällä kertojan osuudet, tuntui vapautuneesti viettävän kesälomaa ennen syksyn rooleja, Rintalan Pojat tulee Hämeenlinnaan. Vilma emännöi, Antti Väre juhli syntymäpäiväänsä (23), saunakin lämpesi, mutta me painuimme aikaisin hyvin ansaitulle levolle.