Maanantai 11.11.13

Tulipa äsken (Tv1) hieno dokumentti Viron itsenäistymisestä tutun Tuglas-seuran vinkkelistä katsottuna. Ei sitä suotta jo ennalta kehuttu viime lauantain väitöksessä yleisön penkeillä. Heikki Rausmaan väitöksen teema jatkui dokumentissa. Nyt tuli myös lisää sitä epävirallisen avun konkreettisuutta, jota vähän kaipasin Rausmaan kuvauksesta. Koko presidentinlinnan kalut ja kirjoitusvälineet toimitettiin Tallinnaan Suomesta!

Hyvin muistan nuo dramaattiset päivät, kuinka intensiivisesti prosessia täällä seurattiin, minäkin Hämeenkyröstä käsin, vaikka taisin kyllä käydä vilkkaasti vanhempien luona Helsingissä niihin aikoihin. Lennart Meren toiminta oli oivaltavaa improvisointia! Hauska oli juttu avustajan käynnistä Pataässässä. Eeva Lillen tunsin vanhastaan, katsoin kerran hänen luonaan joitain jännittäviä tv-uutisia Tallinnassa käydessäni. Erinomainen kertoja on Eeva, kuten dokumentista huomattiin.

Tein ennen ohjelmaa iltakävelyn Suomalaiselle Klubille ja kuuntelin Vera von Fersenin kiintoisan esitelmän Pietarin Chevalier-kaartista, Mannerheimin rykmentistä. Tavoiteltu paikka, mutta vaati varoja. Mannerheim selvisi sukulaisten ja myöhemmin rikkaan vaimonsa avulla. Hän on ainoa suomalainen, joka tähän valiojoukkoon pääsi. Surullista kertomaa oli kaartin hajoaminen ja maanpako vallankumouksen jälkeen. Mannerheimin kävi silloinkin hyvin, ura vain nousi. Useimmilla kävi huomattavasti huonommin.

Esitelmöitsijä antoi hyvin myönteisen kuvan kaartista ja sen hengestä ja esiintymisistä. Stig Jägerskiöld liittää Nuoressa Mannerheimissa mukaan myös varjoisampia sävyjä. Upseerit eivät hänen mukaansa olleet kaikki huipputasoa, sotaharjoituksetkin kuin huviretkiä Mannerheim erottui kärkipäähän, ilmankos sai kunnian edustaa näkyvästi Nikolai II:n kruunajaisissa.

Champion of Liberty -yhdistyksen Mannerheim-elokuva on käytännössä konkurssissa ja joutuu kahteenkin oikeusjuttuun, joista toinen koskee käsikirjoituksen tekijänoikeuksia. Tämäkin murheellinen uutinen kuultiin Klubilla. Kuinka vajosikin kunnianhimoinen hanke noin syvään alhoon, josta se tuskin on nostettavissa, ellei ihmeitä tapahdu.

Eilisestä isänpäivästä selvittiin hyvin, Marja valmisti mainion aterian ja poikani poikkesi tervehtimään. Juhla jatkui tänään, ilahduttavia viestejä nimipäivän kunniaksi. Marja lahjoitti pienen hyödyllisen (?) kirjasen vastaisen varalle: ”Millä tavoin hyvä aviomies voi kesyttää häijyn vaimonsa?” vuodelta 1927, uusintapainos 2012. Saas nähdä tuleeko sille käyttöä ja milloin. Lempeämpää vaimoa kuin minulla tuskin voisi olla, ainakin toistaiseksi.