Vahvoja naisia Riksteaternissa

Sylvi och Anita

Kova kuhina kävi Hallundassa. Tulimme Tukholmasta maanalaisella Suomen Instituutin johtajan Anders Erikssonin kanssa Riksteaternin halliin, jossa tuhatpäinen yleisö huljui teatterinjanoisena ja vähän janoisena muutenkin. Piknik-tunnelmaa oli jo pihamaalla ja terassilla. En yhtään aavistanut, että tämä on näin suuri tapahtuma! Riksteatern on varsinainen teatteritehdas, joka tuottaa ja kierrättää kymmeniä ellei satoja esityksiä ympäri maata.

Täällähän piti nyt esitettämän Helsingin Kaupunginteatterin ja meidän naisten näytelmää Sylvi och Anita ruotsiksi tekstitettynä. Kansaa oli kasapäin käytävillä odottamassa. Ensin oli yleisökeskustelu, johon minut oli haastettu ohjaaja Farnaz Arbabin kanssa puhumaan naisrooleista teatterissa, Suomessa ja Ruotsissa. Farnaz on tummahiuksinen  kaunis maahanmuuttaja, joka on ohjannut  mm. Mobergin Maastamuuttajia niin että niistä tuli nykypäivän maahanmuuttajia. Huomiota herättänyt esitys on vieraillut Espoon Kaupunginteatterissa. Ymmärsin että omaperäinen Farnaz on maineikkaan Unga Klaran uusi johtaja.

No mehän pyörittelimme tätä naisaihetta Farnazin kanssa Andersin johdatellessa puhetta. Lähdettiin tästä omasta vierailusta, Sylvistä ja Anitasta, naisten suhteesta samaan voimamieheen Kekkoseen ja naisten keskinäisestä suhtesta. Farnazia kiinnosti juuri tämä: kuinka kilpailevat naiset saattoivat olla ystäviä, kuten näytelmä haluaa lopussa osoittaa. Myös Kekkosen hahmo kiinnosti yleisöä. Miestä ei näy näyttämöllä, mutta hän on sitä vahvemmin läsnä kaiken aikaa, naisten puheissa ja ajatuksissa.

Keskustelu laajeni naisrooleihin yleensä. Voitiin havaita taas kerran, että Suomessa on tämä naisdramaatikkojen valtasuomi ihmeen voimakas, alkaen Minna Canthista, Maria Jotunista, Hella Wuolijoesta jne.  Uudemman polven edustajat Laura Ruohonen ja Leea Klemola tunnetaan Ruotsissakin. Puhuttiin Ruohosen Kuningatar K:sta ja Luolastosta. Farnaz ihaili vilpittömästi Suomen vahvoja naisia. Nyt en muista mistä maasta hän oli saapunut, mutta hänelle Suomen naiskirjailijoiden rintama oli ihme sinänsä. Hän ei tuntenut mitään vastaavaa.

Huomasin ettei ole ihan helppoa spontaanisti puhua fiksun nopean naisen kanssa teatterista ruotsiksi, vaikka kieltä uskoo osaavansa. Kumminkin selvisimme, ja yleisö kiitteli eloisasta  keskustelusta. Sanoipa joku ystävällinen daami, että ”din finsk brytning är mycket charmerande”. Sillä lailla. Anders piti jutun hyvin koossa.

Sitten päästiin jo katsomaan meidän omia ihania naisia, Eeva-Liisaa ja Heidiä. Leo Honkonen oli uusi täydentävä miesavustaja, reipas kaveri.  Kari Rentola oli joukkoineen laittanut esityksen kuntoon, tämä oli tavallaan yleisökenraali, seuraavana iltana varsinainen Ruotsin ensi-ilta. Yleisöä tuli miltei katsomo täyteen, enimmältä Ruotsin suomalaisia, mutta arvion mukaan neljännes riikinruotsalaisiakin. Tekstitys ruotsiksi kulki lavan yllä. Esitys kulki erinomaisesti, jotain pientä yliyrittämistäkin olin huomaavinani. Yleisö reagoi hereämmin kuin Suomessa. Naurettiin ja lopussa vakavoiduttiin, kuten pitääkin.

Hyvillä mielin kolkuttelin junalla takaisin Stockholmiin. Iltapalalla Stureplanin kulmalla äänekäs meininki, kaupungin täysimmät ja kalleimmat baarit. Yö rauhallisesti Chrystal Plazassa, jonka muistan entisinä aikoina Karelia-hotellina. Useinkin siellä tuli vierailtua, kun oli esitelmiä Suomi-talossa.

Lauantaina vapaa puolikas päivä, aurinkoista ja viileää. Kiva kävellä vanhassa tutussa Tukholmassa, aina siellä viihtyy. Tutkin taas Blå tornin Strindberg-museota, ihailin sitä väkevää monumenttia Tegnérlundissa, lounastin Rydbergs matsalissa, piipahdin Ruotsin suurimmassa kirjakaupassa ja kolkuttelin taas junalla Arlandaan. Hetkessä lensin Helsinkiin. Hauska kevyt reissu.

Sinne jäivät ihanat naiset kiertämään Ruotsia, näyttelevät 11 kertaa eri paikkakunnilla, aina Haaparantaan saakka. Tuleehan Suomen politiikka takavuosilta ja naisten kautta tutuksi. Ajankohtaankin iskeviä kohtauksia nähdään, esimerkiksi Prahan miehitys ja sen tuottama tuska Kekkoselle. Onhan tämä jonkunmoinen kruunu varsinkin Haimelinin pitkälle uralle. Menestystä ja intoa, Sylvi och Anita!

7.4.2014