Kesäpäiviä Tunkelossa ja Töllinmäessä

Tunkelon pidot 032

Kesä on tapahtumia täynnä – vanha totuus, tuskin edes toistamisen arvoinen. Aina mekin itsemme jostakin kansanjuhlasta löydämme, vaikka kuinka päätämme viettää vaihteeksi hiljaisempaa kesää.

Kirsti Kontio-Ollilan (kuvassa oik.) tapaa yleensä ranskalaisissa kuvioissa Helsingissä, mutta omalla maallaan hän on Tunkelon rusthollin emäntänä Längelmäellä. Rusthollin pidot pidetään kerran kesässä. Toissakesänä minulla oli kunnia esitelmöidä siellä Juhani Ahosta. Nyt oli vuorossa Ahon paras kaveri Eero Järnefelt, esitelmöitsijänä taidehistorioitsija Leena Lindqvist. Nähtiin kuvanäytteitä ja kuultiin kansallista kulttuurihistoriaa.

Tarjolla siis sopiva seos ruhtinaallista pitoruokaa ja hengen antimia. Rusthollarin Ratatouille  ja luomukaritsan uunipata oli herkullinen yhdistelmä. Saatiin myös Kuikkalan isännän kylmäsavulohta, hämäläistä savukinkkua ja pitojuustoa sekä Dijonin villiriisi-papusalaattia. Mitään enempää ei voi toivoa. Parempi kesäsilli uusien perunain kanssa oli loistavaa!

Kaikki huokailevat, kuinka Kirsti saa yksin emäntänä pidetyksi mahtavan rusthollin käynnissä ja kunnossa ja maat viljeltyinä – ja päälle päätteeksi organisoi nämä runsaat ruokapidot ohjelmineen. Pellavatyttö Elisa Syvänen (kuvassa) soitti viulua ja Peter Ohls laulatti kauneimpia suomalaisia viisuja. Kesäpäivä Längelmäellä.

Seuraavaksi olikin jo tämä Suven ja runon päivä ja Eino Leinon liputuspäivä. Siitä tämä suvi viimein pantiin kunnolla käyntiin. Nostimme lipun salkoon ja nautimme ensimmäisen kerran aamukahvit ulkona parvekkeella. Sittenpä lounastimme savusiikaa ja kävelimme rauhallisesti Töllinmäkeen. Perinteinen päivä ohjelmineen sielläkin.

Aimo Ruusunen on tullut tutuksi jo takavuosina Myllykolun näytelmien hyvänä kriitikkona Satakunnan Kansassa. Nyt hän sonnustautui esitelmöimään Sillanpään lapsuudesta ja kasvuvuosista sekä varhaisista teoksista ennen sisällissodan kurimusta. Aimon mielestä Sillanpää oli aidoimmillaan ennen Hurskasta kurjuutta. Samalla tuli muistutetuksi siitä, että parin vuoden kuluttua tulee 100 vuotta Sillanpään esikoisen Elämän ja auringon ilmestymisestä. Siitä koko ruljanssi alkoi. Saas nähdä kuinka sitä juhlistamme.

Töllinmäessä oli rentoa ja kotoisaa kuten tavallista, kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Uusi puheenjohtajamme Anna-Kaisa Anttila veti tilaisuuden sutjakasti, sihteeri Laura tarjoili kahvia. Siikrin sukulaistyttö Rosa-Maria soitteli haitaria. Museon kuntoa katsastettiin, jalkapallosta puhuttiin. Huusarin Matin kanssa menimme perjantaina sattumoisin samalla junavaunulla Helsinkiin, hän Erkki Helamaan hautajaisiin, minä Södikalle. Vertasimme kokemuksia. Helan muistan hyvin Aleksis Kiven seuran puheenjohtajana ja kovana saunamiehenä.

Meilläkin ihailtiin Hollannin valmentajan nerokasta vetoa vaihtaa maalivahti ennen rankkarikisaa. Hän osoitti pelisilmänsä jo edellisen matsin lopussa vaihtamalla Huntelaarin tekemään ratkaisumaalin. Hollanti voi vielä pestä kaikki maat – varsinkin kun Neymar on poissa pelistä. Silti uskon edelleen Brasilian voittoon. Vielä viikko näitä kuumenevia matseja ja sitten pääsemme lepoon ja  omaan  suvenviettotahtiin. Jos pääsemme.

6.7. 2014