Kesällä olemme henkeviä, kevyitä

Esan hautajaiset, Karin synttärit 006Esan hautajaiset, Karin synttärit 027

Kesäinen helle tekee kevyeksi. Olemme merkillisen henkeviä ja vaivattomia, on helppo kohdata muita. Kesä on parasta synttärien ja perhejuhlien aikaa.

Kävimme ensin Pirkkalassa Villa Tilkassa, missä Lomalinjan dirika Sari Mäkinen juhli vuosikymmeniään. Vaivaton puutarhajuhla, missä Pentti Kokon maalaukset pääsivät hienosti oikeuksiinsa. Kiva oli tavata myös Penttiä pitkästä aikaa. Muistelimme kuinka hän piti taannoin vuosikaudet taidetorppaansa Kuuselassa siellä Jumesniemen tien varressa. Niiltä ajoilta meillä on useita hänen akvarellejaan Viehätyksen seinillä, Elinan muotokuvakin. Nyt hänellä on komea ateljee Villa Tilkan yhteydessä, kelpaapa siellä tauluja taiteilla.

Lomalinjan matkoja olemme saaneet olla vetämässä ja mukana muutenkin, viimeksi kirjailijoiden Istanbulissa. Nytkin on uusi kohde kiikarissa, josko sinne kuljettaisi itse kova matkamies Olavi Paavolainen.

Ja nyt perjantaina juhlittiin Kari Norhan seitsemää vuosikymmentä ihanassa merenrantahuvilassa Naantalin Livonsaaressa (kuvassa sankari sisarineen). Kyllä kelpasi uida lämpimässä merivedessä, saunoa ja herkutella Tuulan antimia. Kari on Marjan vanhempi veli, jousiammunnan seniorimestareita, joten Marja ja Sirkku lahjoittivat hänelle I. K. Inhan ottaman kuvan Hilja Järvisesta ampumassa jousella Soinilassa joskus vuosisadan vaihteen tienoilla. Kuvan löytyminen on tarina sinänsä. Valokuvataiteen Museo voi kiinnostua…

Kuten sanottu, olemme henkeviä ja helposti kohdattavia näinä päivinä vuodesta. Nyt ihmettelemme elämää kesäisessä Helsingissä. Tuntuu kuin koko stadin vanha asujamisto olisi siirretty jonnekin provinssiin ja tilalle tuotu aivan uutta sakkia. On rentoa ja itsevarmaa kulkijaa, on vähäpukeista ja ruskettunutta nuorisoa, on reppuselkää ja shortsisäärtä, kuulee kieltä jos toistakin. Espalla ei tullut yhtään tuttua vastaan.

Mutta tyrmistys oli täydellinen, kun kohtasimme Kauppatorilla Havis Amandan patsaan  päälle rakennettavan ison ja ruman pömpelin. Se on vasta tekeillä, ja luvataan sen siinä kiusaavan kaupunkilaisia lokakuulle asti! Kuka ihmeen kaupunkikuvan turmelija on saanut vallan kaupungintalossa? Toiselle puolelle toria on jo noussut kammottava maailmanpyörä. Mitä ne vielä keksii? Varmaan jonkun wau-henkisen Guggenheim-hökötyksen.

Etelärannan levollinen ja ajattoman klassinen kauopunkikuva on pakko pilata ns. virikkeellisyyden ja kikkailevan tekotaiteellisuuden nimissä. Pakenimme Kappelin sisätiloihin nauttimaan muikkuja murheeseen. Ukkonenkin jytisteli, vaan ei puhjennut sateeksi. Helle hautoo edelleen hyvää Helsinkiä. Voi kun lakkaisivat piinaamasta meitä ihastuttavan idioottimaisilla keksinnöillään!

Tein viimeiset korjaukset vedoksiin, viimeistelin viitteet ja lähdeluettelon, vielä kirjoitin esipuheen luonnoksen. Kuin lohkare putoaisi hartioilta.  Olavi Paavolaisen kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 50 vuotta. Saan siitä päiväyksen esipuheeseen.

Nyt matkavalmisteluihin, hetkeksi irti kaikesta.

20.7. 2014