Muisteja ja muuta unohtumatonta

Muisteja

Eikö jotenkin helpota, kun Suomen luottoluokitusta pudotettiin? Ei tarvitse enää pidellä kolmea aata henki kurkussa tikun nenässä. Antaa mennä kun on alamäki taas.

Vai tuleeko presidentin kaipaama herätys? Valtiovarainministeri ei tuntunut olevan millänsäkään. Mitä nyt muutama sata miljoonaa rämähti velan korkoihin lisää. Kansalainen tuskin huomaa mitään tapahtuneen, klonksutellaan vaan eteenpäin niin kuin ennenkin.

Mutta rauhan Nobel oli hieno herätys. Malalai ja tämä Intian vanhempi kaveri tekevät taatusti tuloksellisempaa työtä kuin tuhat tusinapoliitikkoa yhteensä. Onko arvokkaampia asioita kuin lasten, erityisesti tyttöjen puolustus? Joskus palkinnot napsahtavat napakymppiin. Oslossa oltiin nyt terhakampia kuin Tukholmassa.

Sakari Katajamäki jatkoi ansiokkaasti Kiven päivää Aristoteleen kantapään uusinnassa. Saatiin selvää faktaa Kiven urasta nimenomaan näytelmäkirjailijana. Ikävä vain ettei tekijä ehtinyt nähdä näytelmiään näyttämöllä. Mutta hänen aikanaan ne olivat arvostettua ja painettua kirjallisuutta. Myöhemmin nimenomaan teatteri piti Kiveä esillä, kun miehen ainoa skandaalimainen romaani tahdottiin pikaisesti unohtaa. Ei silti unohtunut.

Helsingissä julkistettiin Kullervon tekstikriittinen laitos. Tasaisen tappavaa tahtia etenee tämä arvokas kansallinen hanke. Olisin mennyt paikalle juhlistamaan, mutta kun oltiin täällä maalla. Lueskelin korvaukseksi Kulmakiviä-nimisestä Nurmijärven kotiseututeoksesta, kuinka muuan reipas tyttönen otti Stenvallin revolverin ja heitti kivikkoon, kun mies ammuskeli sillä kattoon Mosabackan torpassa. Kaikkea huimaa ja hupaisaa liittyy Kiven elämään.

Kertailin myös, kuinka Esko Rahikainen haukkuu taannoisessa pamfletissaan pystyyn Veijo Meren ja Jaakko Puokan Kivi-tutkimukset. Sittemmin tuli Hannes Sihvon elämäntyöjärkäle Kivi elää ja nyt tämä tekstien tarkka läpivalaisu. Tuntuu että vähitellen olisi uuden synteesin aika, kuka sen sitten tehnee…

Eilisilta päättyi Tshaikovskin pateettisen sinfonian sekä Peter von Baghin hienon testamentin merkeissä. Tallenteelta katselimme hartaina elokuvaa Muisteja. Että ehti vielä Petteri ennen kuolemaansa tämänkin tehdä. Loistava työ, päällä ja sydämellä koottu. Minullekin Oulu tuli varusmiesaikoina sen verran tutuksi, että monet kuvat sykähdyttivät. Teknologia ja kirjallisuus, lyseo ja elokuvateatterit esittäytyivät. Tietysti myös yleinen ajankuva, kun lähes samaa ikäluokkaa olemme. Liikutti ja riemastutti, kurkkua kuristi. Mitä saisin irti omista muistoistani?

Nyt töihin ja iltapäivällä kirjakahvilaan, ja sitten onkin ilta tarkkaan ohjelmoitu: ensin sauna, sitten radiosta  Kansallisoopperan Boris Godunov ja lopuksi telkkarista futismatsi Suomi-Kreikka. Mitä voi ihminen ehtooltaan enemmän toivoa?

11.10.2014