Messut onnellisesti ohi

Kirjamessuja 2014 186Kirjamessuja 2014 188

 

Sunnuntaiaamuna kohtasimme Hannu Riikosen kanssa klo 11 vanhaa talviaikaa. Aino-sali tuli  ajankohdasta huolimatta täyteen ja pääsimme hyvään vauhtiin Jukka Petäjän rutinoidulla johdolla. Tunnemme toisemme jo niin hyvin, että yllättäviä räsähdyksiä ei tapahdu. Solidisti panimme taas Paavolaista paikalleen. Signeerauksiakin sain jaella.

Messuilla on miellyttäviä rönsyjä. Perjantai-iltana kirmailin ensin Viron lähetystön vastaanotolle ja heti perään Marjan kanssa avec-kutsulla Ruotsin lähetystöön. Nämä ovat traditionaalisia tilaisuuksia, joissa tapaa suuren joukon messujen osanottajia. Viron kutsuilla sain jatkaa keskustelua Tiit Aleksejevin kanssa, ja kuulin hänen vielä valmistelevan trilogiansa kolmatta osaa, Jerusalemin valloitusta. Hannu Oittinen on valmiina kääntämään. Aleksejevin kaunis puoliso kiitti haastattelussa esittämääni kolmiloikkavertausta: Tiitin keskiloikka on lyhyempi ja matalampi kaiketi sen takia, että viimeiseen ratkaisevaan saadaan riittävästi korkeutta ja venytystä.

Kuulin että Maimu Bergin ja Anu Saagimin muotikeskustelu messuilla oli hyvinkin räiskyvä ja harmittelin, ettei se osunut ohjelmaamme. Upea hahmo on Anu, rakastettava myös kohtalonsisareni Maimu (olemme päivälleen saman ikäisiä). Piret siellä virkeänä pyörähteli ja toivottavasti miettii kirjojeni käännösmahdollisuuksia entistä määrätietoisemmin.

Ruotsin lähetystössä hakauduimme hauskaan keskusteluun Jari Tervon kanssa, joka oli taas verbaalisessa vireessä. WSOY:n vanhoja aikoja tuli muistelluksi ja eritoten kustantajien kunniaveteraania Ville Viksteniä, josta Pekka Tarkka kirjoitti syvällisen nekrologin. Muistutin Jaria vaatimattomasti siitä, että olen hänen ensimmäinen keksijänsä. Ylioppilaskunnan kulttuurikilpailujen runosarjassa nostimme tämän Tervon voittajaksi Arvo Salon kanssa. Olin raadin puheenjohtaja. Jari piti tätä huomattavana ansiona urallani.

Jatkoimme iltaa vielä tovin teellä Matti ja Marketta Klingen luona, heillä on vaivaton tapa vinkata silloin tällöin jatkoille komeaan kotiinsa, missä kirjahyllyt ja isännän maalaukset peittävät korkeat seinät. Matti esitteli vasta ilmestynyttä runokokoelmaansa! Vastoin odotuksia se ei näytä olevankaan mitallista perinnerunoutta, vaan tiheätä ajatusrunoutta. Löytyi sentään yksi heksametrinenkin ruotsin kielellä, sain testata sen mittaa ääneen lukemalla – virheettömältä vaikutti. Matti muistaa yhä  minun heksametrirunoni, jonka ultimuksena esitin promootiossa presidentin linnassa yleisen seppeleensitojattaren Salla Kekkoasen kunniaksi. Pitäisikö minunkin jatkaa runoilijan sarkaani?

Tietysti messupaikallakin tulee kierrellyksi ja tavatuksi monia tuttuja. Kustantajan aseenkantajat Joni Strandberg ja Anssi Mäkinen isännöivät ansiokkaasti paria istuntoa Terra Novassa, missä meno ja meteli yltyvät aina iltaa kohti. Mukavinta on kuitenkin penkoa antikvaarisia kirjapöytiä ja tehdä löytöjä. Mika Waltari -seuran standillä täytyy aina poikkeilla, uuden loistokkaan vuosikirjankin julkistimme Wine Cornerissa. Jukka Parkkisen toimittama julkaisu on säilyttänyt tasonsa, erityisen tärkeä on Waltarin saksantajan Andreas Ludden suomeksi (!) kirjoittama essee suhteestaan Waltarin teoksiin. Liian vähän meillä on laadullisesti selvitetty teosten välittymistä ulkomaille.

Siinä taisi olla messujen antia riittämiin. Ai niin, olihan ilahduttava tapaus sekin, että olen yhtenä ehdokkaana Kanava-palkintoon. Kymmenikkö julkistettiin  torstaina, ja palkinto jaetaan jo ensi torstaina. WSOY on ainoa kustantaja, jolla on kaksi ehdokasta: Maarit Tyrkkö ja mä. Mutta siellä on monia kiintoisia teoksia, joista Ville Pernaan visainen tehtävä on valita paras. En tohdi veikata mitään, kun en tunne kirjoja lähemmin. Mutta iloisia olimme Agneta Rahikaisen kanssa siitä, että kirjailijaelämäkerrat alkavat päästä arvostuksen pannasta: hänen Edithinsä on myös vahva ehdokas. Siinä puretaan Södergraniin iskostuneita myyttejä tarmokkaasti.

Kun messukohina on ohi, tulee toivon mukaan viimeinkin aikaa lukeakin näitä kirjoja. Se kai kuitenkin on pääasia. Muutamankin suusta kuulin, että kirja ei taida sittenkään olla kriisissä – ei ainakaan messujen yleisöryntäystä silmäiltäessä. Pari divaristia vahvisti kaupan käyneen vilkkaasti, varmaan kustantajien osastoilla vieläkin vilkkaammin. Jatkakaamme kirjallista syksyä.

27.10.2014