Venäläistä rulettia

Arvo Pentti Arvo Pentti (1915-1986)

Kun läntiset johtajat rahakokouksessaan tönivät Putinia, varmaa on että saamme kaikki maksaa siitä. Eniten me sivulliset. Putin ei unohda. Valtionpäämiehet ovat kuin pahaisia koulukiusaajia. Jotensakin tyhmää sakkia.

Mutta muistakaamme, kuinka puolestaan Moskovan kirkolla on ennen vanhaan kohdeltu valtionpäämiehiä. Dubcek vietiin sinne käsiraudoissa 1968, ja Brezhnev läimäytti häntä alkajaisiksi kämmenellä poskelle. Viron Konstantin Päts sai vielä huonomman kohtelun 1940. Ei ollut Molotov erityisen kohtelias meidänkään johtajillemme 1939. Kun sisäministeri Leino vieraili Moskovassa sodan jälkeen, jäätävään epäsuosioon joutunut kommunisti pelkäsi, että hänet pudotetaan paluumatkalla lentokoneesta.

Yhdysvallat yritti murhata Castron, ja äskettäin päästettiin ilmat Osama Bin Ladenista. Selvää tehtiin myös Saddam Husseinista ja Libyan Gaddafista, siinä taisi auttaa omakin kansa. Mutta nämähän olivat kumouksellisia tilanteita. Putin on vallassa ja nauttii oman kansansa suurta suosiota, joka vain kasvaa länsijohtajien hölmöilystä. Missähän on nykyisin Janukovic?

Aikamoinen jysähdys oli tänään Hesarissa uutinen Arvo Pentin oudon läheisistä KGB-yhteyksistä. Kimmo Rentola on luotettava tutkija, tuskin hän ihan lennosta vetäisee johtopäätöksiä. Pentti oli Kekkosen mies henkeen ja vereen, kai hän perimmältään halusi edesauttaa päämiehen idänpolitiikkaa. Mutta keinot vaikuttavat niin sanoaksemme pitkälle meneviltä. Kuinkahan tämä noteerataan Hämeenkyrössä?

Pentin tila Mahnalassa oli valtakunnan politiikan merkkipaikka 1950-luvulta alkaen. Kyläläiset näkivät mustan auton silloin tällöin suhahtavan kuusiaidan aukosta talon pihaan. Kekkonen tuli kylään. Kaikenlaista punottiin saunassa ja salongissa. UKK otti Pentin puolustusministeriksi ja myöhemmin Supon päälliköksi. Vaitelias ja umpiluotettava Mannerheim-ristin ritari sopi näihin tehtäviin kuin valettuna. Varmasti hänen salaisilla Moskovan matkoillaankin oli presidentin siunaus ellei suorastaan toimeksianto.

Pentin nykyisellä mansikkatilalla poliittiset perinteet ovat jatkuneet. Arvon poika Klaus Pentti istui kaksi kautta eduskunnassa, keskustan ja maalaisliiton miehiä molemmat. Kuinkahan paljon Klasu tiesi isänsä idänyhteyksistä? Täydentäviä tietoja saattaa olla tulossa. Arvo Pentin muistolaatta naulattiin joitain vuosia sitten Hämeenkyrön kunnantalon seinään. Toivottavasti ei ilmaannu aihetta vaivihkaa irrottaa se sieltä.

Arvo Pentti toi Kekkosen kerran tutustumaan Töllinmäen museoon, mutta muuten parivaljakkoa ei paljon pitäjällä näkynyt. Kaiharin mökki Lavajärvellä oli rennompi ja suositumpi rentoutumispaikka Urkille. Pentti kävi jonkun kerran F. E. Sillanpään Seuran tilaisuudessa ja antoi reilusti tunnustusta reippaalle toiminnalle. Lyhyt kaveri, pokerikasvoinen, jonkinlaista salaista voimaa uhkuva. Värittömän tuntuinen vaikuttaja voi kätkeä sisäänsä aikamoisia salaisuuksia. Kaikki tulevat lopulta julki.

On lähdettävä Vanhan kirjallisuuden päiviä suunnittelemaan ohjelmavaliokuntaan ja illalla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlaan: 180 vuotta kulunut seuran ensimmäisestä julkaisusta. Tyttäreni Aino on ilmeisen oikealla paikalla seuran kustannustoimittajana, käväisi eilen täällä tervehtimässä sukulaisia, serkkuni Riitan suurperhettä. Marja kietaisi taas pöydän koreaksi, rattoisaa näin syyspimeillä.

Ja matkoja edelleen: huomenna Kuopioon Kanttilan kirjallisuustapahtumaan puhumaan – kas kummaa Paavolaisesta.

20.11.2014