Nuutin… ei kun Charlien päivänä 2015

 

 lisaakehitysapua

Viimeinkin joulun loppu. Sahtia olisi vielä vähän, muu on nautittu. Sitä paitsi palattu taas Helsinkiin, missä heti jouduttiin talvimyrskyn kouriin. Komeaa! Vanhanajan talvea riitti kaksi päivää ja yötä.

Läksiäisiksi Sinan luona Pihkatapissa, missä perinteen mukaan puhkesi taas huippulaatuiset juhlat. Väkeä parisenkymmentä, hieno korkea hirsiseinäinen talo, Tuikun keittämä bortshkeitto täydellistä, korkeatasoista ohjelmaa, soittoa ja laulua, vilkasta seurustelua, saunakin lämpesi – joten mitä voisi enemmän lähtöillalta odottaa. Aamuyöstä ajelimme Marjan varmoin ottein kotiin.

Jouduttu jälkimietteisiin Pariisin tapausten johdosta. Kyllä täällä meilläkin nyt ollaan niin Charlieta, niin Charlieta… Pilakuviakin julkaistiin etusivuilla koko kimpullinen näytteeksi, että mekin vähän rohkenemme. Mutta kun kaksi piirtäjää pohdiskeli perjantaiaamuna tv:ssä suomalaisia pilapiirtäjiä, keitä niitä nyt onkaan, niin eipä millään meinannut muistua heidän mieliinsä ketään… Piti mennä kansalaissodan aikoihin, työväen lehtiin, Kurikkaan ja vastaaviin.

Ei tullut kenenkään mieleen sellainen henkilö kuin Kari Suomalainen. Ainoa piirtäjä, joka todella on saanut vallanpitäjät Kremliä myöten hermostumaan. Ainoa jota Kekkonen on radiopuheessaan vakavasti torunut neulanpistopolitiikasta, ystävyyssuhteiden turmelemisesta. Ainoa jonka satiiriset piirrokset ovat levinneet moniin maihin Yhdysvaltoja myöten.

Ilkka Malmberg onneksi muisti Karin sunnuntain Hesarissa. Ihan oikein näytti, millaista poliittista satiiria suomettumisen  vuosina sentään joku rohkeni harjoittaa.  Kiusallisen kysymyksenkin Ilkka esitti: olisiko Kari saanut jatkaa Charlie Hebdossa? Hesarissa ei saanut pilkattuaan maahan saapuvia somaleita.  Niin ahtaat olivat sananvapauden rajat suuressa valtalehdessä.

Oliko Karin puolesta suuria mielenosoituksia? Ei niin kravaustakaan, kaikki ymmärsivät mainiosti potkut ja perustelut. Hänhän pilkkasi pyhimpiä arvoja kuten kehitysapua ja vieraan rodun ja kulttuurin edustajia. Se ei sentään mahtunut täkäläiseen sananvapauteen. Vika taisi olla siinä, että Kari oli radikaali konservatiivi eikä sellaista sopinut puolustaa. Ja nyt ollaan niin Charliea, niin Charliea…

Toinen tapaus on muutaman jo mainitsema Jussi Halla-aho. Liikaa aukoi hänkin päätään maahanmuuttajista, varoitus tuli eduskunnassa ja sakkotuomio, valiokuntapaikkakin taisi mennä. Kuka puolusti silloin Jussin sananvapautta? Kaikki kilpaa tuomitsivat miehen blogikirjoitukset. . Ja nyt ollaan sitten laidasta laitaan niin Charliea, niin Charliea…

Tuossa näkyi joku valopää lehdessä vaativan vanhan jumalanpilkkalain kumoamista. Niin oikein, siitähän paljon harmia on koitunutkin viime aikoina. Sen sijaan kukaan ei tohdi koskea lakiin, joka kieltää kiihotuksen kansanryhmää vastaan. Sillä voitiin perustella Halla-ahonkin haukut ja tuomiot. Pääministeri Stubb todisti Hbl:ssä, että Halla-ahon tuomio ei ollut ristiriidassa lainsäädännön kanssa. Pitäisikö sitten lakia muuttaa?  Jos meinaan kovaa satiiria halutaan ranskalaiseen malliin. Siellä laki on avarampi. Vaikka onhan nyt maahan muuttava kansanryhmä paljon pyhempi ja koskemattomampi kuin joku Jumala tai kristittyjen uskonnollinen vakaumus, varjeltava hyvinkin ranskantautisilta rienaajilta.

Sananvapaus on rajaton, mutta tarkoin on lailla ja yhteisillä sopimuksilla suojeltu edelleen ne tahot, joita suomalaisen satiirin ruoska ei vahingossakaan ylety hipaisemaan. Ja näin on jatkossakin, ollaan sitten vaikka kuinka rohkeita Charlieta kaikki, sinä ja minä ja Hentun Liisa.

13.1.2015