Paras kirjastoilta

 Juva S  Simo Juva, piispallista sukua, omaa myös stand up -koomikon kykyjä. 

Lohjalle lähdin arvelevalla mielellä: kuinka ääni kestää? Hiton hankalaa, kun ei voi luottaa tärkeimpään työkaluun. Hyvinhän lopulta selvittiin.

Suurin ansio koituu kaupunginjohtaja Simo Juvalle, joka veti tilaisuuden kaupunginkirjastossa aivan loistokkaasti. Varmaan hän on paras koskaan kohtaamani johdattelija, sillä hän todella perehtyy aiheeseen, lukee kirjat, hankkii monipuolista kuvitusta heijastettavaksi – eikä arkaile heittää teräviä kriittisiä haasteita. Näin Paavolais-dialogistamme kehkeytyi jäntevä ja rivakasti etenevä kokonaisuus.

Kuinka säkenöivän keskustelun olisimmekaan saaneet syntymään, jos olisin ollut parhaimmillani. Nytkin täysi sali seurasi hiiskumatta keskustelua. Varsinkin Synkästä yksinpuhelusta olisi voinut tulla reipas väittely, koska Juva suhtautui teokseen huomattavasti myönteisemmin kuin minä ja kritikoi minun intoani ripittää Paavolaista laskelmallisesta jälkiviisaudesta. Valintamme painottuivat muutenkin kiinnostavan erilaisiksi.

Kriittisiä kirjailijahaastatteluja kuulee yhä harvemmin radiosta puhumattakaan televisiosta. Yleensä toimittajat kyselevät empaattisen myötäilevästi miksi kirjassa on sitä tai tätä. Ja kirjailijathan selittävät. Jospa toimittaja haastaisi kirjailijaa todella vastaamaan valinnoistaan, painotuksistaan, toisi mukaan subjektiivisen kritiikin. Simo Juva on jäämässä eläkkeelle kaupungin johtamisesta, joten häntä voitaisiin jatkossa käyttää kirjallisuustoimittajien kouluttajana.

Olin kerran aikaisemmin Lohjalla, silloin puhuimme Juhani Ahosta, johon Juvalla on sukulaissuhde äitinsä puolelta. Arkkipiispan poika on myös vanha norssi, joten ei mikään ihme, että hän ulottuu suvereenisti omasta boxistaan humanioran puolelle. Jospa hän edelleen vetäisi Lohjalla kirjailtoja, vaikka jää virastaan vapaalle. Silloinhan sitä olisi aikaa lukea enemmänkin. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi keskustelijaksi.

Bussissa huokaisin syvään, kun kiidettiin mustan maiseman halki Helsinkiin. Paljon hyviä tilaisuuksia Paavolainen on minulle järjestänyt, mutta tämä oli sisällöllisesti paras. Miltei unohdin välillä käheyteni. Juva ystävällisesti säästi ääntäni sitaateillaan ja laajakaarisilla puheenvuoroillaan.

Muuten: Paavolainen ei ole kuljettanut biografiaan minnekään ulkomaille, niin kansainvälisenä kuin häntä pidetäänkin. Tosiasiassa häntä ei juuri tunneta muualla kuin Suomessa – jaa, Virossa kyllä tuoreiden käännösten ansiosta. Waltarista esitelmöin aikoinani yli kymmenessä maassa. Kahden tulenkantajan ero on selvä: Mika murtautui maailmalle, hänet tunnetaan laajalti edelleen – Olavi jäi sittenkin aikansa innoittavaksi ilmiöksi, vihaamiensa kirkonkylien ja kotikaupunkien pimeyttä hälventäväksi matkakirjailijaksi.

16.1.2015