Sijaisia ja ulosmarssijoita

Olli Rehn

Kaikki muistavat (?) kuinka Harri Holkeri marssi ulos aikanaan 70-luvun alussa poliittisesta viihdeohjelmasta, olikohan Sirkus Pasila. Siinä heiteltiin hänen mielestään loukkaavia repliikkejä kokoomuksesta ja kapitalisteista yleensä. Holkeria pilkattiin, mutta hänen maineensa taisi vain nousta ryhdikkäänä pidetyn tempauksen johdosta. 

Muistamme vielä paremmin, kuinka Mauno Koivisto lähetti presidenttiehdokkaiden vaalipaneeliin 1981 sijaisekseen avustajansa Paavo Lipposen. Nousi kova haloo siitä, että Koivisto oli ylimielinen eikä uskaltanut tulla keskusteluun, jossa hänen ulkopoliittinen kokemattomuutensa olisi voinut paljastua. Lipponen käsittelee tapausta muistelmiensa toisessa osassa. Sekään temppu ei horjuttanut Koiviston suosiota, pikemmin päinvastoin.

Nyt Juha Sipilä jäi pois yliopiston vaalikeskustelusta, mutta järjestäjät eivät kelpuuttaneet Olli Rehniä sijaiseksi. Tavat ovat tiukentuneet kolmessa vuosikymmenessä. Keskusta jätettiin kylmästi ilman edustajaa. Kuinka tapaus nyt vaikuttaa keskustan suosioon ja Ollin omaan kannatukseen?

Veikkaan että jälleen suotuisasti. Reaktiot mediassa ovat olleet kielteisiä, mutta juuri tällöin kansa on yleensä kääntynyt kommenttien valtavirtaa vastaan. Äänestäjät haluavat olla itsenäisiä ja äänestävät itsenäisiä toimijoita.

Olli Rehnin ansiolistalla kimmeltää kiistatta uroteko, kun hän lähti yksin ja rohkeasti aikanaan puolustamaan ystäväänsä Alpo Rusia vakoilusyytteitä vastaan. Monet, jopa keskustan johtavat ketut Aho ja Väyrynen, ihmettelivät aluksi Rehnin motiivia. Voitollinen prosessi näytti, että poliitikkokin voi joskus olla pyyteettömästi puhtaan totuuden asialla.

Näinpä uskon, että joukko uusia äänestäjiä pani täällä Helsingissä numeron 20 mieleen. Joka erottuu, muistetaan. Puheenjohtajien älämölö Rehnin poistuessa vaikutti koulupoikien reaktiolta. Juuri noin mekin poikakoulussa mölisimme, kun joku joukosta yritti liian persoonallisesti nostaa profiilia. 

Poliittiset paneelit ovat puuduttavaa seurattavaa, jäävät osaltani vähiin. En käy myöskään vaalikoneissa enkä tutkimassa ehdokkaiden yksittäishaastatteluja. Enpä seuraa someakaan. Vielä vähemmän seisoskelen toreilla törisemässä ehdokkaiden kanssa. Kanta muodostuu, kun vähänkin viitsii olla uutisten ulottuvilla. Pahoittelen kohdaltani hukkaan valuvia vaaliponnisteluja.

Sikäli oli virkistävää katsella illalla a-studion keskustelua, jossa vapaat veijarit Tervo, Stiller ja kumppanit puhuivat vaihteeksi aika suoraan asioista. Tällaista saisi olla enemmän, pois puheenjohtajat pönöttämästä, raikkaat (vaikka vähän kuluneemmatkin) kommentaattorit asialle. Pressiklubi on tässä suhteessa ykkönen.

Mutta kun keskustelijat, Jari Tervo varsinkin, kannattivat aivan oikein rajuja leikkauksia valtiovarainministeriön virkamiesten ehdottamalla tavalla, samalla Jari ilmoitti äänestävänsä nuorta naista. Oletko Jari varma, että juuri nuori nainen suostuu kärkkäimmin sosiaalietuja heikentävään hevoskuuriin? Eikö tässäkin vähän puheet ja teot riitele…

En lakkaa ihmettelemästä, että meillä huseeraa nykyään valtiovarainministeri, jonka pääintressissä on puolustaa, jopa lisätä valtion menoja. Velkaantumisvauhti ei häntä yhtään huoleta. Kun ministeriön asialliset virkamiehet vihdoin esittivät tarpeellisen leikkaussuunnitelman, oma ministeri riensi ensimmäisenä sen torjumaan! Kaukana ovat vanhojen kassanvartijoiden, Koiviston, Viinasen ja Niinistön ajat ja tavat.

Veikko Huovinen piruili poliitikoille tavan takaa lyhyissä erikoisissaan. Oli hänellä paneelia kuvaava näytelmäkin nimeltä Saatana kun yskittää. Yhdessä jutussaan hän pestasi hommiin ”ammattimaisen puolueenhaukkujan”, joka tienasi hyvät päivälliset haukkumalla isännille aina vastapuolen poliitikkoja.    

Tämä palasi mieleen, kun kävin Bottalla vanhojen kainuulaisten seurassa puhumassa Huovisen suhteesta maakuntaansa. Seuran sihteeri Paavo Eini junaili ja jutteli aiheesta. Muistimme senkin, kuinka toinen kainuulainen Urho Kekkonen otti Liimataisena Veikon luokalle Rasvamaksan rajuista (rasistisista) satiireista. Huovinen uskalsi uhmata hyviä tapoja, korrekti ei ollut mies koskaan, mutta loistava kirjailija. Hänen kaltaisiaan satiirikkoja tarvittaisiin edelleen. Näinä aikoina hän tosin joutuisi syytteeseen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Senkin Veikko olisi kestänyt. Kainuisti näki kauempaa herrojen hullutukset eikä häikäillyt niistä lohkaista.

19.3.2015