Sisyfoksen osa

Seppo Pohjola  Kari Salosaari

Sisyfoksen työtä on säveltäminenkin, kiven alinomaista vierittämistä kohti huippua. Seppo (vas.) on säveltänyt Sillanpää-oopperamme.

Seppo Pohjolan valitsemia Sibelius-kappaleita soi hiljalleen sunnuntaiaamuna. Seppo kuulee lemmen-sarjassa säveltäjän ”huolestumista” luettuaan Jannen ja Ainon kirjeenvaihtoa. Varmaankin oikea havainto, jopa musiikkia voi tulkita elämäkerrallisesti, mitä kirjallisuudessa pidettiin takavuosina pahana virheenä. Myös Sepon omat muistot ja sukutausta tulivat ohjelmassa esiin.

Kari Salosaari on kuollut. Hiljainen hetki. Edeltäjäni Tampereen yliopiston Draamalla, semioottinen teatterintutkija kiireestä kantapäähän, teoreetikko mutta silti hauska mies. Tulimme hyvin juttuun, hän minut ensin apulaisekseen ja sitten seuraajaksen poimikin, kun virka muutettiin professuuriksi. Siinä Kari osoitti laajaa joustavuutta, edustinhan aivan toista ääripäätä, empiiristä teatterihistoriaa.

Vieläkin on hankkimatta Karin muistelmat, jota Yrjö Varpio kehui ja suositteli. Kuulemma itsekriittisimmät koskaan julkaistut muistelmat: Salosaari kertoo epäonnistuneensa kaikessa mihin ryhtyi! No väitteli hän sentään, olin Porthaniassa kuulemassa. Kouluttikin lahjakasta teatteripolvea omalla sulkeutuneella metodillaan, ohjasi monia näytelmiä ja julkaisi semioottisia hyper-tutkielmiaan. Käytännön teatterimiehet eivät pitäneet niitä missään arvossa.

Karin nerokas idea lähti siitä, että jokainen teatteriesitys voidaan semioottisin merkein, ilmeineen, eleineen, asemineen, tallentaa niin tarkoin, että se on koska tahansa uudelleen ohjattavissa samanlaisena. Muistan vieläkin Arvi Kivimaan puuskahduksen: – Täysin merkityksetöntä!

Muistelmien otsikko taitaa olla hyvinkin osuva: Sisyfoksen osa. Kuolinilmoituksessa siteerataan Rimbaudia ja Faustia. Aito elitisti oli Kari Salosaari. En tietenkään pääse hautajaisiin Johanneksen kirkkoon enkä muistotilaisuuteen, vaikka tahtoisin. Syyn Kari kyllä hyväksyisi: olen kiinni roolissani Myllykolun kesäteatterissa.

Näin joukot harvenevat. Todelliset tietäjät katoavat. Timo Ojalankaan hautajaisiin en ehtinyt. Kuoleman pitäisi sentään pysäyttää maalliset kiireet. Timo ohjasi Draamalla Brechtin Kaukasialaisen liitupiirin hienona opetusproduktiona. Sittemmin käytännön teatterityö on kai siirtynyt Nätyn yksinoikeudeksi. Tavallaan sääli, juuri tämä käytännön ja teorian yhteys oman opetustyöni aikana kiehtoi. Taistelua käytiin, mutta hävittiin. Samalla oma motivaationi heikkeni. Kari on varmaan seurannut luomansa rakennelman murtumista synkkänä. Siihen hänellä oli muutenkin taipumusta.

Muistan kun jostain virkaportaasta lennähti taas epämieluisa kirjelmä Karin pöydälle. Hän käänteli sitä ja tuhahteli harmissaan. Sitten hänen ilmeensä kirkastui: – Viivytetään…! Hän tiesi, että valituksilla voitiin ikävät uudistukset pysäyttää yliopistobyrokratian rattaisiin pitkiksi ajoiksi.

Tänään sunnuntaina on iltapäivällä näytäntö Myllykolussa. Sataakohan kolmannen kerran? Eilen voitiin pitkästä aikaa saunoa rauhassa savusaunassa ja polttaa viime syksystä saakka kertynyt rytöröykkiö. Tangofinaalissa ei ollut mitään mielenkiintoa, kun voittaja oli alusta saakka selvillä. Silti ihailin toiseksi tulleen Kalle Jussilan charmikasta miehisyyttä.

Brittitutkija, Venäjän kriitikko lataa todella kovan jutun Hesarissa. Näinkö meitä sittenkin valmistetaan välttämättömyyteen, Naton joukkoihin yhdessä naapurien kanssa. Onko Venäjän uhka näin hirmuinen kuin Mr Lucas maalailee? Suomi on tuttunut selviytymään, siinä kirjoittaja on oikeassa. Talvisota yllätti hyviin päiviin tuudittautuneet suomalaiset. Nytkin todellinen sodan uhka tuntuu hyvin kaukaiselta. Ei kai Putin nyt ala uusia uhkia itselleen keräilemään, kun vanhoissakin on kylliksi riesaa.

Suomalainen huolettomuus heijastuu hauskasti Esko Valtaojan haastattelussa. Hänellä on tosin tietopohjaa vähän enemmän kuin tavallisella tallaajalla. Mutta juuri tuolla asenteella täällä on pärjätty; kyllä se siitä suttaantuu, niin globaali ilmastonmutos kuin Nuasjärven juoksutukset. Ehkä alkuräjähdyksen ja mustien aukkojen tutkimus tarjoaa suhteellista relevanssia ns. päivän kysymyksiin.

Toivottavasti pärjätään jatkossa tällä huomispäivästä liiaksi huolehtimattomalla asenteella. Kreikassakin on pärjätty näihin saakka, mutta nyt näyttää tulevan stoppi eteen, kun Suomikin on kovaa poikaa. Sisyfoksen työtä jos mikä on ollut Kreikan pyristely velkataakkansa alta! Ja pahenee vain.

12.7.2015