Arkkitehti Matti Huusari esittelee hienoa Chiewitz-näyttelyään.
Finlandia-hulinaa ei seurannut mikään rauhoittava suvanto, päinvastoin.
Ajoimme Hämeenkyröön, missä oli esiintyminen kirjakahvilassa. Ajoitus varsin osuva, vierailusta oli tosin sovittu jo elokuussa. Sain todistaa kaikista kolmesta tänä vuonna ilmestyneestä kirjasta, mikä on oma ennätys. Väkeä oli taas tuttu puolisatainen aktivistijoukko, vaikka tiedotus on niukkaa. Arvaavat muutenkin, että Rajala on taas tulossa.
Pidettiin päälle pikainen Sillanpään Seuran johtokunnan kokous, oopperaa tietysti taottiin, Vilja raportoi tilanteesta, ja joulukahvejakin suunniteltiin. Tapaamisiin 12.12. klo 15 Koskilinnassa.
Saunottiin Marjan kanssa pitkästä aikaa Viehätyksessä, tehtiin aamulla viimeisiä talvivalmisteluja ja ponkaistiin taas maantielle, nyt Ikaalisiin. Minni ja Matti Huusari tarjosivat hirvipaistia Tuomarintalossaan, minkä jälkeen Matti esitteli kokoamaansa näyttelyä arkkitehti G. T. P. Chiewitzin töistä ja elämästä Omalla Tuvalla. Chien syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta, hänen suunnittelemiaan rakennuksia ja asemakaavoja on monessa kaupungissa (mm. Ikaalisissa, on myös Ritarihuone Helsingissä ja koko kaava Loviisassa). Matti ei saanut mitään virallista tahoa tekemään näyttelyä (kellään ei ole rahaa!), joten hän kääri hihansa ja teki näyttelyn itse omilla varoillaan. Hienon tekikin! Toivottavasti näyttely maata kiertäessään tuo uhratut varat takaisin ja palkitsee vaivansa.
Ehdimme vielä samana pimeän sateisena sunnuntaina Turkuun, missä Alman nukketeatteriryhmä esitti Tehdas Teatterissa remakan sovituksensa Shakespearen Romeosta ja Juliasta – ei siis vähä mitään. En voi sanoa suorastaan pitäväni tällaisesta tyylilajista, missä kuuluisa runollis-traaginen draama hukuttautuu rujoon, maailmanlopun kaltaiseen melskeeseen. Mutta varsin suurisuuntaisesta ja kunnianhimoisesta yrityksestä oli kysymys. Esitys on saanut Turussa suuren huomion ja yleisömenestyksen, ja ryhmä on jo kahdesti palkittu tänä vuonna. Joten selvästä läpimurrosta on kysymys. Onnea siitä ohjaajalle ja kaikille yli kymmenelle nukettajalle ja sovittajalle. Yksi ylimääräinen esitys on kuulemma tänään keskiviikkona.
Yövyttiin Pulkkisilla, ja seuraavana päivänä siirsin majani naapuriin Park Hotellin viihtyisiin suojiin. Tarjosin Almalle lounaan Thai-ravintolassa. ja puhelimme sovinnollisesti taiteen olemuksesta niitä sekä näitä. Kova likka on tekemään ja yrittämään tämä keskimmäinen sisupussini. Meitä huvitti, että olemme perheestä kolmen hengen voimalla mukana Finlandia riennoissa: Alma valitsemassa junior-ehdokkaita, Aino toimittamallaan tietokirjalla (eläinten elämästä) ja minä ehdokkaana.
Vielä Turussa tietokirjatapahtumaan pääkirjastoon. Sitä ennen Pekka Ruola soitti ja kutsua paukautti samana päivänä elämäkertakirjojen lukupiiriin, koska heillä juuri tiistaina sattui olemaan aiheena Sillanpää-kirjani. Sain ilmaantua paikalle yllätysvieraana, ja käytiinkin hyvä keskustelu. Kaikki olivat tarkoin lukeneet paksun opukseni ja heittivät siitä punnittuja käsityksiä.
Joel Kuortti esitteli kirjastossa näyttelyä 100:sta merkittävimmästä tietokirjasta kautta aikojen. Siellä minunkin Unio Mysticallani on kunnia olla mukana, vaikka ei Tieto-Finlandian ehdokkaaksi aikanaan kelvannutkaan. Sitten puhelimme Lassi Saressalon kanssa tunnin verran tuotannostani Studiossa melko runsaan yleisön kuunnellessa hiirenhiljaa nukahtamatta monologejani. Lassi teki monipuolisia kysymyksiä, joihin tulin rönsyillen vastanneeksi – ja huomasin itsekin heiluneeni yllättävän monella alalla ja areenalla.
Päivä päättyi mukavaan iltapalaan maineikkaassa ravintola Koulussa, tuttu ainakin Reijo Mäen romaanista. Tapasin pitkästä aikaa Tapio Niemen, jonka kanssa teimme kovan musiikkinäytelmän (Kuubalainen serenadi) nuorena kuolleesta myöhäistulenkantajasta Unto Koskelasta pari vuotta siten Rauman Kaupunginteatteriin. Mukavaa ja henkevää seuraa olivat tietokirjailijadaamit pöydässämme.
Niin rattoisaa kuin Park Hotellissa onkin, kiidin aika kovaa vauhtia keskiviikkoaamuna kotia kohti. Huomenna kohta uudet seikkailut: I. K. Inha täyttäisi 150 vuotta. Heti aamusta telkkariin ja sitä mukaa vaihtuviin tilaisuuksiin, jotka huipentuvat illalla Valokuvataiteen museossa ja Hietaniemen hautausmaalla.
PS Tämän kaiken iloittelun keskellä tehtiin kuulemma suuri historiallinen sote-ratkaisu, josta en tiedä enkä ymmärrä vielä paljon mitään. Ja Panun päivääkin tässä on vietetty mennen tullen, kiitos kaikille lukemattomille onnittelijoille!
11.11.2015